Ei otsikkoa

Tiesitkö rakkaani, että viiniä voi juoda aamulla
Tiesitkö, että taiteilija on aina vaikea
Tiesitkö, tiesitkö
Miksi pyydät helppoa elämää
Miksi suret turhaan
Miksi tulit tänään luokseni
Ilmaisemaan itseäsi
Älä vaivaudu
Minä en ymmärrä edes itseäni
Saati sitten sinua
Jos lähellä olisi vuori
Neuvoisin sinua kiipeämään sen harjalle
Jos komerossani olisi fakiirin patja
Antaisin sen sinulle
Juottaisin vuohenmaitoa, jos minulla olisi
Olet täällä
Jätetään ovet auki ja kävellään
Läheiseen kirkkoon
Ja uskotaan toisiimme
Sitten teemme retken järven rantaan
Kunnes tulee syksy
Ja pimeän kalvakat illat
Kesän lämpö väreilee parvekkeelle unohtuneissa kalusteissa
Tuuli ujeltaa
Ja tummansinisen pilven läpi
Heijastuu kalvakka valo
Sytytämme takkatulen ja päätämme olla putoamatta
Ilman vettä
Joka ravitsee sinua ja minua
Eikä kukaan kysy mitään
Eikä täällä ole ketään
Joka vahingoittaisi meitä
Ryömimällä hämähäkinseitin läpi
Liskomaisesti
Puhumaan siitä, mitä kukaan ei halua kuulla
Ilmassa väreilee niin paljon sanoja
Että on helppoa
Jäädä pitkäksi aikaa
Kunnes lumi putoilee maahan
nuohooja kehottaa lähtemään
Takaisin kettujen luo
Kanin syömän omenapuun vieritse
Sinne takaisin
Jossa malja valuu yli
Ja jokainen syö puikoilla
Kiinalaista ruokaa
Eikä lopulla ole alkua
Mutta rakkaani viinipullo on korkkaamatta
Vain lasillinen ja ensi kesä odottaa taas makuna huulilla.

– 6. kesäkuu 2009

Mainokset