Onkohan toi meidän kissa ainoa Suomessa, jota kutsutaan vaatehuoneeksi? (10v.)
esim. vaatehuone ei ole nyt lähdössä ulos!
(taustana kissan nimi Simo ja Youtubestakin yhä löytyvä mainos, Simo on kantanut ylpeydellä lempinimeään)
Kategoria: HEI HERRA SADE
Miten ne kalat oikeastaan tapetaan? (2016)
– Kun kala saadaan, niin miten se tarkkaan ottaen tapetaan? (9v.)
…
Joskushan on luultu, että kala ei tunne kipua tai että sillä ei ole väliä. Joskus luultiin myös, että pikkuvauva ei tunne kipua… Tuotakin vastausta joutui vähän miettimään. Joutuu nyt itsekin vähän selvittelemään tätä kalan lopetusteemaa, keksin nopeasti, että kalanviljelijät varmaankin (toivottavasti) välttelevät tarpeetonta kipua, mutta meistä harrastelijoista en ole ihan varma… Kyllähän niitä ongitaan ”turhan päiten” onkimisen riemusta. Ei pelkästään välittömästi ravinnoksi.
Zz Topin keikka odottaa…
9v. Käyttää Wikipediaa ahkerasti. Hakee esim.kirjailijoiden/ muusikoiden kotikaupungit. Ja muistaa kaiken.
Ja arvioi itseään hyvin kriittisesti jalkapallossa. ” Hyökkääjänä mä vasta huono olenkin…”
– Missähän se mun hattu on?
– Onhan sulla se lippiskin.
Säälivä katse
– Diablon lippiksen voi laittaa Diablon keikalle, Zz Topin keikalla käytetään Zz Topin lippistä.
Kenraaliharjoitus
9v. On jo vähän jännittynyt, kenraaliharjoitus huomenna, ja itse esitys ylihuomenna. Liput 2e. 🙂
– Se meidän draamaohjaaja muistuttaa sua ( 9v.)
Hmmm. Kai tämä oli kohteliaisuus. Pitäisiköhän vaihtaa alaa?
☆
Teatteri Siperia hyväksi taas kerran todettiin…
( Toinen katse)
Mukana oli myös kehitysvammaisia näyttelijöitä. Tätä ei kerrottu etukäteen
Ja hyvä niin.
Näyelijät
Kulkivat yleisössä ja kehuivat ihmisten vaatteita…
” Sulla on kiva paita”
Eräs näyttelijä oli lapsena miettinyt, miksi downin syndroomaiselle tädille puhuttiin aina kuten lapselle. En tiedä, oliko tositarina, mutta näytelmässä kuvattu vaikeasti reumaattinen ihminen oli kokenut ärtynyttä kohtelua julkisissa liikennevälineissä, kun hän taas teeskenteli vaikeaa cp-vammaa, hän muuttuikin tyystin näkymättömäksi kanssaihmisille.
ja Fedja setä – esitys oli loistava…
Ahmed Ahneen jäljillä
Ei mulla tänään ollut mitään draamaohjausta koulussa. (9v.)
– ai, mä luulin (äiti)
– mullahan oli tänään sanataidepaja…
– Mikäs eilen sitten oli?
– no tietysti sitä animaation tekemistä.
Draamapaja oli jo sitä edeltävänä päivänä.
– Oliko näissä kaikissa eri tyypit ohjaamassa?
– Oli.
Hyvä, Suomen peruskoulu! 9v. on ollut aivan liekeissä ja äitikin kuunnnellut niin pitkiä tarinoita liittyen tähän sanataidejuttuun, animaatioon ja näytelmäharkkoihin.
9v. on posteljooni Fedja-setä näytelmässä ja tykkää. Itse kirjahan oli hänen mielestään tooosi tylsä. Avautuu näköjään näytelmänä.
9v. on näytelmässä ja animaatiossa posteljooni Petskin.
Sanataide: oli ihmiskettu, jonka nimi oli Hopkot-porkkana. Sen luokse tuli elävä Tupsutin, joka kertoo, että Karkkikäärme on vahingossa tuhonnut yöpäivämetsän auringon. Siellä on aina yö, koska päivä ja yö ovat samaan aikaan. Hopkot-porkkana lähtee Tupsuttimen kanssa uimarannalle päin. He tapaavat Popparikeijun vesiputouksen luona. Popparikeiju kertoo, että heidän pitää mennä Mansikkavuorelle ja herättää Lakritsi-lohikäärme. He tapaavat mansikkavuorella Quix-menninkäisen, joka kertoo, että Lakritsi-lohikäärme on nukahtanut ja että heidän pitää löytää Lumottu Herätyskello…
Jokainen kirjoittaa tästä lisäksi omat pidennetyt versionsa, jossa esiintyy sitten jokaisen keksimä hahmo. Sellaista Sanataidetta.
Kirjastosta lainasimme Sherlock Holmesia 9v.lle sekä ”Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin” äidille.
Pakko kai vetää pari Sherlockia itsekin, jotta poistuu omalta aikuisen lukemismukavuusalueelta kuten Ahmed Ahnettakin.
Mies hukassa ym. (2016)
– koulussa piti kertoa kolme asiaa joululomasta ( 9v.)
– no, mitä sä kerroit?
– noo, ensinnäkin, että korvat särkyivät, kun mun isä katsoi jääkiekkoa, uutenavuotena naapuri hukkas miehensä ja sain joululahjaksi sellaisen buldogin.
Hyvä, kun jää näitä lämpimiä, jouluisia muistoja♡
Ja mitä niistä raketeista.
(Naapurikin löysi ukkonsa)
☆
Elämäni paras uusivuosi( 9v.)
Oli sellainen, kun mökillä tuli putkirikko ja vettä pulppusi sisään… Sitä on muisteltu monet kerrat. Ja hyvin se uusivuosi silloin menikin.
Oonko mä joku lohduttomuuden lapsi vai…/ jouluinen tarina
…Kun mä oon tälleen syksyllä syntynyt. Tossa joululaulussa sanottiin niin. (9v.)
Joululaulut soivat taustalla.
– Ehkä sä oot sitten sen takia syntynyt syksyllä ”lohduttomuuden aikana” meille kaikille iloa tuomaan.
9v:n syntymän aikoihin ei myöskään ollut sijaa majatalossa…ajankohtainen teema.
Sairaala:
– Kuule, kaikki salit ovat täynnä, joudut odottamaan.
(Tarkemmin katsottuaan… Ei odotetakaan enää yhtään. Kai salista joku heitettiin pihalle, kun tilaa löytyikin, ajattelin jo eteistä, siivouskomeroa tai kellaria, kai nytjonnekin pahnoille mahtuu. ) Vai olisiko päässyt peräti ambulanssiin synnyttämään…
Vauva syntyy.
– Kuule, meillä on kaikki huoneet täynnä…
Saatiin jäädä sisälle. (ilmastoinnissa olikin vikaa, niin jäätävän kylmä yöllä, että vauva pääsi viereen, koska muuten olisi olemmat oltu jääkalikoita, yhdessä peiton alla selvittiin… Luulin ensin, että olen sairastumassa ja palelen siksi)
Seuraavana aamuna hoituri innostuneesti: olitko sitä mieltä, että voisit lähteä aikaisemmin?
– Miten täällä voi olla näin kylmä? Täällä on nyt jotain vikaa jossain...
( Olin sanonut lähteväni aikaisin, mutta huomasin melkoisen innostuksen, että jotkut sentään saadaan ulos talosta. Aluksi vielä sanottiin, että katsotaan nyt…)
Tervetuloa uudestaan, käytävälle ainakin pääsee, toivotti kätilö vitsikkäästi.
Tässä sairaalassa oli lisätty yksityishuoneita, kun luultiin hienoissa suunnitelmissa, että syntyvyys laskee, se nousikin ja siksi näitä ongelmia.
Joulukuun lapsena, (Keke Rosbergin kanssa sama synttäripäivä) olen kuullut näitä tarinoita, kuinka loppuvuoden lapset pärjäävät huonommin jääkiekossa (liikunnanopettaja lähteenä, oli joku tutkimus oikein tehty joskus, muistaakseni hyökkääjinä oli enemmän alkuvuoden lapsia), ja Ilmaisutaidon opettaja myöhemmin:
” Minulla oli joskus sattumalta sellainen luokka, joka oli syntynyt alkuvodesta pääosin, toinen luokka, jossa oli pääosin loppuvuodesta syntyneitä, JA KUULKAA SE ERO OLI IHAN SELVÄ.” Alkuvuoden luokka oli paljon valoisampi ja myönteisempi ym. ” En muista, mitä kaikkea hyvää tuossa alkuvuoden luokassa oli verrattuna synkkis-loppuvuonna syntyneisiin. (Tämä opettaja seikkailee innoittajana ” Persoonalla”- tarinassa)
☆
Voi pitää paikkansa, mutta niin me loppuvuoden lapset tuodaan iloa tähän tänä vuonna sateiseen ja pimeään ”lohduttomuuteen”…
Joulusatu
Olipa kerran haisunäätä. Se asui taikametsässä. Hän aikoi mennä lomalle. Hänen tuli ikävä metsää. Yhtäkkiä kiskoille tuli lumikinos. Haisunäätä meni ulos, siellä oli myrsky. Äkkiä tuli haamu.
Haisunäätä kysyi, miksi on myrsky. Haamu kertoi, että noita taikoi tämän myräkän ja haisunäädän pitäisi sanoa
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa, jotta myrsky loppuisi. Sitten hän sanoi
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Sitten myrsky loppui.
Tämä stoori on lapselta lainattu.
Mitä tahansa jouluongelmia tuleekin, voi sanoa: aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa, ja kaikki hoituu.
VAKAVASTI OTTAEN
Yleistä keskustelua hautajaisista… 9v.aloitti.
– Mä haluan sitten, kun mä kuolen, että mut tuhkataan. Joskus silleen sadan vuoden päästä, kun mä kuolen. (9v.)
– Jotkut upporikkaat teettää itsestään timantin. (äiti)
– ennen oli enemmänkin tapana pitää isoja hautajaisia, tarjottiin ruokaa. Nykyisin voi suunnitella itsekin, mitä haluaa, minkälaiset muistelot, mitä vaan (äiti)
Sulla olis varmaan hevihautajaiset, soitettaisiin heviä ja tarjottaisiin pitsaa ja sipsiä…
– Jep, tai sitten omat eväät mukaan (9v.)
– Toi oliskin hyvä idea, sitten jokainen saa, mitä haluaa (äiti)
varastan 9v:ltä nyyttäri-idean, 9v.oli puolestaan tyytyväinen hevi-ideaan… En tiedä, mistä tällainen teema tuli 9v:lle mieleen… Tuli loppujen lopuksi hauska keskustelu, kuinka äiti-timantti ja isi-timantti olisivat hyllyssä ja niitä voisi sitten katsella, timantit tuijottaisivat hyllystä… Päädyimme 9v:n kanssa siihen,
että huumori on tässäkin muuten vakavassa aiheessa hyvä juttu.
Luin uutisen (unohdin yksityiskohdat), mutta arkunkantajat olivat tippuneet kuoppaan arkkuineen päivineen ja hautakivi vielä päälle… Kukaan ei loukkaantunut ja hässäkän jälkeen tilaisuus saatiin vietyä loppuun, arkkukin nostettiin haudasta…(Suomessa siis tapahtunut). Kaikkea voi sattua.
Satuna
Se pikkuinen orava tallusteli hiljakseen. Se oli menossa kouluun. Oravanpojalla oli kysymys. Ensimmäisten joukossa se viittasi. Odotti kärsivällisesti omaa vuoroaan. Luokka oli iso. Lopulta opettaja antoi oravanpojalle vuoron. Ja niin oravanpoika nousi seisomaan ja röyhisti rintaansa, killitti silmillään kunnianarvoisaa opettajaa, röyhisti rintaansa vielä lisää ja sanoi: Minä haluaisin tietää, todella Tietää tämän asian…
Luokka pidätti hengitystään; Mitä pieni, arka oravanpoika halusi isosti kysyä? Ei se osannut lukea tai kirjoittaa. Ei se osannut laskea. Häntä oli harjattu, miten sattuu. Muotopuoli pikkuinen. Seisoi itseään isompana. Minä haluan tietää, sanoi kaunis pieni kurre: miksi maailmaa hallitsee, ja on aina hallinnut, hirmuvaltias?
Missä ne hyvät ovat?
Miksi hyvät eivät voita?
Miksi ne aina alistuvat tai muuttuvat ahneiksi?
Rakas pieni kurre. Sanoi kunnianarvoisa opettaja. Sinä puhut nyt etiikasta, lapseni, ja minä opetan maantietoa. Olet liian pieni ymmärtämään, kysyt vaikeita. Sinun pitää kysyä hiireltä. Hän opettaa filosofiaa, hän tietää etiikasta. Hän harrastaa hyväntekeväisyyttä ja lajittelee papanansa. Olisit voinut kysyä häneltä, mutta kissa söi hänet. Kuulin juuri.
Mene ketun luo. Hän kertoo sinulle viekkaudesta. Hän opettaa sinut röyhkeäksi. Tosin kettu irtisanoi itsensä, hän ei halua olla suomalainen satu enää. Meidän täytyy keksiä jotain muuta. Minä vastaan sinulle. rohkea oravanpoika.
En minä tiedä, missä hyvät ovat. En osaa vastata, miksi hyvä häviää. Miksi rakkaus loppuu ja sota alkaa? Se, joka tahtoo enemmän, ei lopeta. Hyvä alistuu, siksi kai on niin, että ahne voittaa. Opettaja huokasi. Sinä, oravanpoika olet hyvä. Tiedätkö miksi?
Sinä keskustelet, uskalsit kysyä, vaikka pelkäsit, uskalsit kysyä itseäsi isompaa asiaa. Rohkenit kysyä asiaa, jota kukaan ei tiedä. Vain huonoja selityksiä, niitä on viljalti. Kun kysyminen alkaa, ahneus väistyy. Joka puolella, Sinä oravanpoika, teit maailmasta paremman. Ei sinun tarvitse osata laskea, osaat kysyä.
Saat mennä kotiin oravanpoika, ja tuo huomenna uusi kysymys mukanasi. Minä lupaan vastata sinulle.
”Loppusanat:Tämä on vastaisku Miinalle ja Manulle, joka suunnattomasti minua ärsyttää. Huonoa kieltä ja typerään muotoon puettuja opetuksia. Tämä satu vei viisi minuuttia. Kirjoitan omat ”miinamanut” tätä lähtien.”
Jopas on ollut tiukka asenne rouvalla vuonna 2007… Löytyi arkistosta tämäkin ”aarre”, onkohan tämä isojen vai pienten satu. Vai molempien.
Olen kyllä ollut sitä mieltä, että Pupu Tupunassa ja Miina& Manussa on ”rasittavaa kieltä” ainakin lukijan/ äänikirjan kuuntelijan kannalta… Ja taidan olla edelleen. Kuvat ovat niissä hyviä. Joskus tulin lainanneeksi Myyrä-kirjan kirjastosta, ja niissäpä ei turhia pehmoilla…
ei otsikkoa
Minä tulin puhumaan rakkaudesta sinulle
Ja sinun nenästäsi.
Se näyttää nokkoselta.
( aikanaan kolmevuotias sanoi näin, eihän tämän parempaa rakkausrunoa olekaan)
sorvatar 