Kissanvaatteissa

Onkohan toi meidän kissa ainoa Suomessa, jota kutsutaan vaatehuoneeksi? (10v.)

esim. vaatehuone ei ole nyt lähdössä ulos!

 

 

 

(taustana kissan nimi Simo ja Youtubestakin  yhä löytyvä mainos, Simo on kantanut ylpeydellä lempinimeään)

Mainokset

Miten ne kalat oikeastaan tapetaan? (2016)

Miten ne kalat oikeastaan tapetaan?

–  Kun  kala saadaan, niin miten se tarkkaan  ottaen tapetaan?  (9v.)

 

 

 

Joskushan on luultu, että kala ei tunne  kipua  tai että sillä  ei ole väliä.  Joskus luultiin myös, että pikkuvauva ei tunne kipua…     Tuotakin vastausta joutui  vähän miettimään.   Joutuu nyt itsekin vähän selvittelemään tätä kalan  lopetusteemaa,  keksin  nopeasti, että  kalanviljelijät varmaankin  (toivottavasti) välttelevät tarpeetonta kipua, mutta meistä harrastelijoista en ole ihan varma…  Kyllähän niitä  ongitaan  ”turhan  päiten”  onkimisen riemusta.   Ei pelkästään välittömästi  ravinnoksi.

 

Zz Topin  keikka odottaa…

 

 

9v.  Käyttää  Wikipediaa  ahkerasti.  Hakee  esim.kirjailijoiden/ muusikoiden  kotikaupungit.  Ja  muistaa  kaiken.

Ja  arvioi  itseään  hyvin  kriittisesti  jalkapallossa.  ” Hyökkääjänä  mä  vasta  huono  olenkin…”

 

 

–  Missähän  se  mun  hattu  on?

–   Onhan  sulla  se  lippiskin.

 

Säälivä  katse

 

– Diablon  lippiksen  voi  laittaa  Diablon  keikalle,  Zz Topin  keikalla  käytetään  Zz Topin  lippistä.

Kenraaliharjoitus

 

9v.  On  jo  vähän   jännittynyt,  kenraaliharjoitus  huomenna,  ja   itse  esitys  ylihuomenna. Liput  2e. 🙂

 

 

–  Se  meidän  draamaohjaaja  muistuttaa  sua  ( 9v.)

 

Hmmm.  Kai  tämä  oli  kohteliaisuus.  Pitäisiköhän   vaihtaa alaa?

 

Teatteri  Siperia  hyväksi   taas  kerran  todettiin…

( Toinen  katse)

 

Mukana  oli  myös kehitysvammaisia  näyttelijöitä.  Tätä ei  kerrottu  etukäteen

Ja  hyvä  niin.

 

Näyelijät

Kulkivat  yleisössä  ja  kehuivat   ihmisten   vaatteita…

”  Sulla  on   kiva  paita”

 

Eräs  näyttelijä   oli  lapsena  miettinyt,  miksi   downin  syndroomaiselle  tädille  puhuttiin  aina  kuten  lapselle.  En  tiedä,  oliko  tositarina,   mutta  näytelmässä  kuvattu  vaikeasti  reumaattinen  ihminen  oli  kokenut  ärtynyttä  kohtelua   julkisissa  liikennevälineissä,  kun  hän    taas  teeskenteli   vaikeaa  cp-vammaa,  hän  muuttuikin   tyystin   näkymättömäksi kanssaihmisille.

 

 

 

 

ja  Fedja  setä – esitys  oli loistava…

Ahmed Ahneen jäljillä

 

 

 

Ei mulla  tänään ollut  mitään  draamaohjausta koulussa.  (9v.)

 

– ai, mä luulin (äiti)

 

– mullahan oli tänään sanataidepaja

– Mikäs eilen sitten oli?

 

– no tietysti sitä animaation tekemistä.

 

Draamapaja oli  jo  sitä edeltävänä päivänä.

 

– Oliko näissä kaikissa eri tyypit ohjaamassa?

 

– Oli.

 

 

Hyvä, Suomen peruskoulu!  9v. on ollut aivan liekeissä ja äitikin kuunnnellut niin pitkiä  tarinoita  liittyen tähän sanataidejuttuun, animaatioon  ja näytelmäharkkoihin.

 

9v. on posteljooni  Fedja-setä näytelmässä ja tykkää.  Itse kirjahan  oli hänen mielestään    tooosi tylsä.  Avautuu näköjään näytelmänä.

 

9v.  on näytelmässä  ja   animaatiossa  posteljooni  Petskin.

 

 

Sanataide: oli ihmiskettu, jonka nimi oli Hopkot-porkkana.  Sen luokse tuli elävä Tupsutin,  joka kertoo, että Karkkikäärme on vahingossa tuhonnut  yöpäivämetsän auringon.  Siellä on aina yö, koska päivä ja yö ovat samaan aikaan.  Hopkot-porkkana lähtee Tupsuttimen  kanssa uimarannalle päin.  He tapaavat Popparikeijun  vesiputouksen luona.  Popparikeiju kertoo, että heidän pitää  mennä Mansikkavuorelle ja herättää Lakritsi-lohikäärme.  He tapaavat mansikkavuorella  Quix-menninkäisen,  joka kertoo,  että Lakritsi-lohikäärme on nukahtanut  ja että heidän pitää löytää Lumottu  Herätyskello…

 

 

Jokainen kirjoittaa tästä lisäksi omat pidennetyt versionsa, jossa esiintyy sitten  jokaisen keksimä hahmo.  Sellaista Sanataidetta.

 

Kirjastosta  lainasimme  Sherlock  Holmesia   9v.lle  sekä  ”Älä koskaan  pyyhi kyyneleitä  paljain  käsin”  äidille.

 

Pakko kai vetää pari  Sherlockia itsekin, jotta poistuu omalta  aikuisen  lukemismukavuusalueelta  kuten Ahmed Ahnettakin.

Mies hukassa ym. (2016)

–  koulussa  piti kertoa  kolme  asiaa  joululomasta ( 9v.)

– no, mitä  sä  kerroit?

 

–  noo,  ensinnäkin,  että  korvat  särkyivät, kun  mun isä  katsoi  jääkiekkoa, uutenavuotena  naapuri  hukkas  miehensä  ja  sain  joululahjaksi  sellaisen  buldogin.

 

Hyvä,  kun jää näitä lämpimiä, jouluisia  muistoja♡

 

Ja  mitä  niistä  raketeista.

 

 

(Naapurikin  löysi  ukkonsa)

 

 

Elämäni  paras  uusivuosi( 9v.)

 

Oli  sellainen,  kun  mökillä  tuli  putkirikko ja  vettä pulppusi  sisään… Sitä  on  muisteltu  monet   kerrat.  Ja  hyvin  se  uusivuosi  silloin   menikin.

Oonko mä joku lohduttomuuden lapsi vai…/ jouluinen tarina

 

 

…Kun  mä oon tälleen syksyllä syntynyt.  Tossa joululaulussa sanottiin niin. (9v.)

 

 

Joululaulut soivat taustalla.

 

– Ehkä sä oot sitten sen takia syntynyt syksyllä ”lohduttomuuden aikana”  meille kaikille iloa tuomaan.

 

 

 

9v:n syntymän aikoihin  ei myöskään ollut sijaa majatalossa…ajankohtainen   teema.

 

Sairaala:

 

– Kuule, kaikki salit ovat täynnä, joudut odottamaan.

 

(Tarkemmin katsottuaan… Ei odotetakaan enää yhtään. Kai salista  joku  heitettiin pihalle, kun tilaa löytyikin, ajattelin  jo eteistä, siivouskomeroa tai kellaria, kai nytjonnekin pahnoille mahtuu. )  Vai olisiko päässyt peräti  ambulanssiin synnyttämään…

 

 

Vauva syntyy.

 

– Kuule, meillä on kaikki huoneet täynnä… 

 

Saatiin  jäädä sisälle.  (ilmastoinnissa olikin  vikaa, niin jäätävän  kylmä yöllä, että vauva pääsi viereen, koska muuten olisi olemmat oltu  jääkalikoita, yhdessä peiton alla selvittiin… Luulin ensin, että olen sairastumassa ja palelen siksi)

 

 

 

Seuraavana aamuna  hoituri innostuneesti: olitko sitä mieltä, että voisit lähteä aikaisemmin? 

– Miten täällä voi olla näin kylmä?   Täällä on nyt jotain vikaa jossain...

 

( Olin  sanonut lähteväni aikaisin, mutta huomasin  melkoisen innostuksen, että jotkut  sentään saadaan ulos talosta. Aluksi vielä sanottiin, että katsotaan nyt…)

Tervetuloa uudestaan, käytävälle ainakin pääsee, toivotti kätilö vitsikkäästi.

 

Tässä sairaalassa  oli lisätty yksityishuoneita, kun luultiin hienoissa suunnitelmissa, että syntyvyys laskee, se nousikin ja siksi  näitä ongelmia.

 

 

Joulukuun lapsena, (Keke Rosbergin kanssa sama synttäripäivä)  olen kuullut näitä tarinoita, kuinka loppuvuoden lapset pärjäävät huonommin jääkiekossa (liikunnanopettaja lähteenä, oli joku tutkimus oikein tehty joskus, muistaakseni hyökkääjinä oli enemmän alkuvuoden lapsia), ja Ilmaisutaidon opettaja myöhemmin:

 

”  Minulla oli joskus sattumalta sellainen luokka, joka oli syntynyt alkuvodesta pääosin, toinen luokka, jossa oli pääosin loppuvuodesta syntyneitä, JA KUULKAA SE ERO OLI IHAN  SELVÄ.”  Alkuvuoden luokka oli paljon valoisampi ja myönteisempi ym. ”  En muista, mitä kaikkea hyvää tuossa alkuvuoden luokassa oli verrattuna synkkis-loppuvuonna syntyneisiin. (Tämä opettaja seikkailee innoittajana ” Persoonalla”- tarinassa)

 

Voi pitää paikkansa, mutta niin me  loppuvuoden lapset tuodaan iloa tähän  tänä vuonna sateiseen ja pimeään ”lohduttomuuteen”…

Joulusatu

Olipa kerran haisunäätä. Se asui taikametsässä. Hän aikoi mennä lomalle. Hänen tuli ikävä metsää. Yhtäkkiä kiskoille tuli lumikinos. Haisunäätä meni ulos, siellä oli myrsky. Äkkiä tuli haamu.

Haisunäätä kysyi, miksi on myrsky. Haamu kertoi, että noita taikoi tämän myräkän ja haisunäädän pitäisi sanoa

 

aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa, jotta myrsky loppuisi.  Sitten hän sanoi

 

aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

 

 

Sitten myrsky loppui. 

 

 

 

Tämä stoori  on lapselta lainattu.

 

Mitä tahansa jouluongelmia tuleekin, voi sanoa: aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa, ja kaikki hoituu.

VAKAVASTI  OTTAEN

Yleistä keskustelua hautajaisista… 9v.aloitti.

 

– Mä haluan sitten, kun  mä kuolen, että mut tuhkataan. Joskus silleen sadan vuoden päästä, kun mä kuolen. (9v.)

 

–  Jotkut upporikkaat  teettää itsestään timantin. (äiti)

 

– ennen oli enemmänkin   tapana pitää isoja hautajaisia, tarjottiin ruokaa.  Nykyisin voi suunnitella  itsekin, mitä haluaa, minkälaiset muistelot, mitä vaan (äiti)

Sulla olis varmaan hevihautajaiset, soitettaisiin heviä ja tarjottaisiin pitsaa  ja sipsiä…

 

–  Jep,  tai sitten omat eväät mukaan (9v.)

– Toi  oliskin hyvä idea, sitten jokainen saa,  mitä haluaa    (äiti)

 

varastan 9v:ltä  nyyttäri-idean, 9v.oli puolestaan  tyytyväinen hevi-ideaan…   En tiedä, mistä tällainen teema tuli   9v:lle mieleen…  Tuli loppujen lopuksi hauska keskustelu, kuinka äiti-timantti ja isi-timantti olisivat hyllyssä ja niitä voisi sitten katsella, timantit tuijottaisivat hyllystä…   Päädyimme 9v:n kanssa siihen,

että huumori on tässäkin  muuten vakavassa aiheessa hyvä juttu.

 

Luin  uutisen (unohdin yksityiskohdat), mutta arkunkantajat olivat tippuneet kuoppaan arkkuineen päivineen ja hautakivi vielä päälle… Kukaan ei loukkaantunut ja hässäkän jälkeen tilaisuus saatiin vietyä loppuun, arkkukin  nostettiin  haudasta…(Suomessa siis tapahtunut).  Kaikkea voi sattua.

Satuna

Se pikkuinen orava tallusteli hiljakseen. Se oli menossa kouluun. Oravanpojalla oli kysymys. Ensimmäisten joukossa se viittasi. Odotti kärsivällisesti omaa vuoroaan. Luokka oli iso. Lopulta opettaja antoi oravanpojalle vuoron.  Ja niin oravanpoika nousi seisomaan ja röyhisti rintaansa, killitti silmillään kunnianarvoisaa opettajaa, röyhisti rintaansa vielä lisää ja sanoi: Minä haluaisin tietää, todella Tietää tämän asian…

 

Luokka pidätti hengitystään; Mitä pieni, arka oravanpoika halusi isosti kysyä? Ei se osannut lukea tai kirjoittaa. Ei se osannut laskea. Häntä oli harjattu, miten sattuu. Muotopuoli pikkuinen. Seisoi  itseään isompana. Minä haluan tietää, sanoi kaunis pieni kurre: miksi maailmaa hallitsee, ja on aina hallinnut, hirmuvaltias?

 

Missä ne hyvät ovat?

Miksi hyvät eivät voita?

Miksi ne aina alistuvat tai muuttuvat ahneiksi?

 

Rakas pieni kurre. Sanoi kunnianarvoisa opettaja. Sinä puhut nyt etiikasta, lapseni, ja minä opetan maantietoa. Olet liian pieni ymmärtämään, kysyt vaikeita. Sinun pitää kysyä hiireltä. Hän opettaa filosofiaa, hän tietää etiikasta. Hän harrastaa hyväntekeväisyyttä ja lajittelee papanansa. Olisit voinut kysyä häneltä, mutta kissa söi hänet. Kuulin juuri.

 

Mene ketun luo. Hän kertoo sinulle viekkaudesta. Hän opettaa sinut röyhkeäksi. Tosin kettu irtisanoi itsensä, hän ei halua olla suomalainen satu enää. Meidän täytyy keksiä jotain muuta. Minä vastaan sinulle. rohkea oravanpoika.

 

En minä tiedä, missä hyvät ovat. En osaa vastata, miksi hyvä häviää. Miksi rakkaus loppuu ja sota alkaa? Se, joka tahtoo enemmän, ei lopeta. Hyvä alistuu, siksi kai on niin, että ahne voittaa. Opettaja huokasi. Sinä, oravanpoika olet hyvä. Tiedätkö miksi?

 

Sinä keskustelet, uskalsit kysyä, vaikka pelkäsit, uskalsit kysyä itseäsi isompaa asiaa. Rohkenit kysyä asiaa, jota kukaan ei tiedä. Vain huonoja selityksiä, niitä on viljalti. Kun kysyminen alkaa, ahneus väistyy. Joka puolella, Sinä oravanpoika, teit maailmasta paremman. Ei sinun tarvitse osata laskea, osaat kysyä.

 

Saat mennä kotiin oravanpoika, ja tuo huomenna uusi kysymys mukanasi. Minä lupaan vastata sinulle.

 

 

 

 

 

 

 

”Loppusanat:Tämä on vastaisku Miinalle ja Manulle, joka suunnattomasti minua ärsyttää. Huonoa kieltä ja typerään muotoon puettuja opetuksia. Tämä satu vei viisi minuuttia. Kirjoitan omat ”miinamanut” tätä lähtien.”

 

Jopas on ollut tiukka asenne rouvalla  vuonna 2007…  Löytyi arkistosta tämäkin ”aarre”, onkohan tämä isojen vai pienten satu. Vai molempien.

 

Olen kyllä ollut sitä mieltä, että Pupu Tupunassa ja Miina& Manussa on ”rasittavaa kieltä” ainakin lukijan/ äänikirjan kuuntelijan  kannalta… Ja taidan olla edelleen.  Kuvat ovat niissä hyviä. Joskus tulin lainanneeksi Myyrä-kirjan kirjastosta, ja niissäpä ei turhia pehmoilla…