Ei mulla  tänään ollut  mitään  draamaohjausta koulussa.  (9v.)

 

– ai, mä luulin (äiti)

 

– mullahan oli tänään sanataidepaja…

– Mikäs eilen sitten oli?

 

– no tietysti sitä animaation tekemistä.

 

Draamapaja oli  jo  sitä edeltävänä päivänä.

 

– Oliko näissä kaikissa eri tyypit ohjaamassa?

 

– Oli.

 

 

Hyvä, Suomen peruskoulu!  9v. on ollut aivan liekeissä ja äitikin kuunnnellut niin pitkiä  tarinoita  liittyen tähän sanataidejuttuun, animaatioon  ja näytelmäharkkoihin.

 

9v. on posteljooni  Fedja-setä näytelmässä ja tykkää.  Itse kirjahan  oli hänen mielestään    tooosi tylsä.  Avautuu näköjään näytelmänä.

 

9v.  on näytelmässä  ja   animaatiossa  posteljooni  Petskin.

 

 

Sanataide: oli ihmiskettu, jonka nimi oli Hopkot-porkkana.  Sen luokse tuli elävä Tupsutin,  joka kertoo, että Karkkikäärme on vahingossa tuhonnut  yöpäivämetsän auringon.  Siellä on aina yö, koska päivä ja yö ovat samaan aikaan.  Hopkot-porkkana lähtee Tupsuttimen  kanssa uimarannalle päin.  He tapaavat Popparikeijun  vesiputouksen luona.  Popparikeiju kertoo, että heidän pitää  mennä Mansikkavuorelle ja herättää Lakritsi-lohikäärme.  He tapaavat mansikkavuorella  Quix-menninkäisen,  joka kertoo,  että Lakritsi-lohikäärme on nukahtanut  ja että heidän pitää löytää Lumottu  Herätyskello…

 

 

Jokainen kirjoittaa tästä lisäksi omat pidennetyt versionsa, jossa esiintyy sitten  jokaisen keksimä hahmo.  Sellaista Sanataidetta.

 

Kirjastosta  lainasimme  Sherlock  Holmesia   9v.lle  sekä  ”Älä koskaan  pyyhi kyyneleitä  paljain  käsin”  äidille.

 

Pakko kai vetää pari  Sherlockia itsekin, jotta poistuu omalta  aikuisen  lukemismukavuusalueelta  kuten Ahmed Ahnettakin.