ei otsikkoa

katselin tekstiä hiljalleen
 kuuntelin veden solinaa
 liikenteen huminaa
 Kerran, mietin sitä  itsekin
 kohdatessani
 kesän vihreän nurmen
 talven valkoisen hangen kynttilämeressä
Ja sen hetken kun ääntä ei voi enää muistaa
 Kerran  sielläkin   tuuli  puhui omalla kielellä
 Kuule kaikki me tehdään tämä
 Kun se tytär oli kuin äitinsä
 Eikä edes ollut aie menettää
 Kaikki oli leikkiä  kunnes vakavoiduttiin.
 Sen kirjoituksen nimi oli äiti ja niin se kertoi henkäisten
Löysin arkistojen uumenista tällaisen pikkurikkisen  kirjoituksen. Innoittajana on ollut eräs historiaan vaipunut  blogi, jossa nuori  kirjoittaja kertoi äidistään. Eksyin joskus sinne nuorta itseänikin muistelemaan.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s