Mies viittilöi päästäkseen junan kyytiin.

– Ei tänään ei valitettavasti mahdu, koettakaa huomenna uudestaan.

–  kuulkaa minun pitäisi päästä jo tänään!

– mihin te sitten olette menossa?

– Olen rakastunut, se on salaisuus, mutta kerron teille.

– Niinkö, ettekö tiedä mies hyvä, moni on tässä maailmassa rakastunut, ollut rakastumatta koskaan tai pettynyt pahan kerran, kuulkaa teen teille palveluksen, kun en päästä, se tyttö pettäisi kuitenkin!

– Mistä te sen muka tiedätte?

– Minkä?

– Että hän pettäisi, ette tunne häntä

– No, sitä on sattunut ennenkin, naiiviko te olette, ja sitä paitsi kaikki on pelkkää sattumaa.

– Sattumaa, ette voi sanoa noin!

Niin, naisia riittää maailmassa, kuten miehiäkin riesaksi asti. Näettehän nyt, teitä on liikaa, lyhyesti sanoen ihmisiä on LIIKAA, junat ja bussit pullollaan. Ette mahdu, koska teitä on kerta kaikkiaan LIIKAA, toisiaan töniviä apinoita, vaikka ihmisiä muka ollaan, katsokaapa vain tuota etuilijasakkia, MINÄ ENSIN, minä ensin, tolkutonta menoa! Muka sivistyneitä aikuisia, pah.

– Mutta minä rakastan häntä!

– Mikä saa teidät uskomaan, ettei tässäkin kirotussa junassa, ole kymmentä yhtä ihanaa naista? On silkka sattuma, että olette hullaantunut juuri häneen.  Olette epätoivoinen, kun yritätte ylitäyteen junaan, ehkä joku päivä hyppäätte sillalta hänen vuokseen! Variskin nauraa teille, hyvä herra, ja kulutatte aikaani. Mutta huvitatte minua. Junan lähtöön on vielä aikaa, joten kaikin mokomin. Minun piti lukea Dostojevskin Idioottia, mutta en arvannut tapaavani kotoperäisen idiootin, joka on paljon hauskempi vielä! Katsokaapa rautatieasemaa, mikä teidän mielestänne on kaunein asema maassamme!

– Ei minua kiinnosta asemat vähääkään, lupasin olla illalla perillä, ja en tiedä hänen numeroaan. Sovimme paikan, jossa tapaamme. Hän luulee, että en ole tosissani, jos en ilmesty. Ehkä pidän Mikkelin rautatieasemasta kysymykseeni vastatakseni.  Tai vaikka Kuopio, Tampere, miten haluatte!

– Jos te olisitte tosissanne, olisitte varanneet paikkanne aikaisemmin tai ehkä haluatte kävellä rakkaanne luo, vuokratkaa hevonen kuten ennen vanhaan tehtiin.

– Älkää olko sydämetön.  VR:n pitäisi kuljettaa ihmisiä,  onko  RIKOS odottaa normaalia palvelua!

– Ainakin se on pahuksen tyhmän kaverin merkki! Oletteko kuulleet viime aikoina että junat olisivat tulleet aikataulussa tai että junia EI olisi peruttu, on enemmän sääntö kuin poikkeus, että meillä on ongelmia, ja asiakkaat sen kun valittavat. Ja kenelle, no konduktöörille tietysti! Aivan kuin minä olisin kykenevä korjaamaan radan tuossa tuokiossa viidenkymmenen kilometrin päässä!Aivan kuin minä olisin täällä muuten kuin työtäni tekemässä, kurjaa leipääni hankkimassa, surkean palkkalappuni takia, että saisin ruokaa itselleni. Haluan vain nopeasti kotiin, ja eroon typeristä ongelmista, joista kieltämättä teidän ongelmanne on typerimmästä päästä! Mutta ette sentään huuda, ja olette tosissanne omassa asiassanne.

– Luulin junaongelmien olevan ohi ajat sitten.

– Se on teidän päänsärkynne. Ehkä opitte jotain, älkää luottako mihinkään, varsinkaan yhteiskuntaan.

– Onko mitään keinoa selvitä tästä tämän tyhjänpuhumisen lisäksi?

– En todella tiedä, miksi keskustelen kanssanne, naiviutenne viehättää minua, ja teen poikkeuksen.

Saatte tulla junaan, jos istutte koko matkan ravintolavaunussa, ette juo alkoholia ettekä ole häiriöksi. Käytte tapaamassa sitä naista, jos hän tulee, sallikaa minun epäillä sitä ja muistakaa, että varoitin! Kun haluatte palata takaisin, teette sen jollain muulla kuin junalla. En halua nähdä teitä enää silmissäni. Enkä kuulla juttujanne rakkaudesta.  Sanokaa hänelle VR:ltä terveisiä!