Lukioajan matikan tunnit

 Kerroin tänään lapselleni vitsin, ja kun mietin sen alkuperää, niin ensimmäistä kertaa olen kuullut sen lukiossa matematiikan tunnilla eli kerron nyt, mitä niiltä ajoilta muistan, erioten matikan tunnilta, derivointien ja vastaavien suhteen, on paljon hiljaisempaa muistissa:

 

– miten patologi rentotutuu?

– avaa tietenkin romaanin.

 

– miksi sukset ovat naisia?

– ne käyttää siteitä.

 

 

(Jos opettajani lukisi tämän, olisi varmaan ylpeä oppilaastaan… Mutta itsepä opetti nämä.  Hukkaan ei mennyt hyvä opetus matematiikan tunnillakaan. )

 

Sopivissa kohdissa voi myös sanoa, jos joutuu kotimaahan viittaamaan: Suomi, nyt en tarkoita imperatiivissa… Lähteenä sama.  Luokallamme oli myös eräs Usko, kun hän oli poissa, mikäs olikaan perusvitsi: teidän luokallanne on nyt Uskon puute. Hehheh.

 

Tositapahtuma on myös seuraava: joku oli tehnyt ansiokkaan esitelmän, ja todellakin oli kirjoittanut kalvoihinsa ”orgasmi” sanan ”organismi”-tilalle, tahattomasti. Tässä olisi jo brittihuumoria, onneksi asianosainen selvisi tilanteesta hyvin, ujommalle olisi voinut olla nolompi, joku luokasta vielä kajautti asian ääneen, asianosainen ei huomannut itse tapahtunutta.

 

Hauska sattuma oli myös, kun naispuolinen oppilas, meni puhumaan terveydenhoitajalle evoluutiokivuista. Terveydenhoitaja oli ollut hetken hiljaa ennen kuin oikea termi oli löytynyt, evoluutiokipuja taitaa meillä kaikilla olla, eipä silti… Nyt alan jo huolestua omasta muististani, kaikki oleellisimmat ovat tallentuneet näköjään. Miksi en muista yhtä hyvin ablatiiveja ja attribuutteja tms.

 

Alakoulun pieniä muistoja, ja tekijänä kirjoittaja itse: opettaja näytti diakuvia, ja kysyi minulta, mitä eläimiä kuvassa on. Minulla oli toivottoman huono näkö, ja istuin takapenkissä tilanteessa, en voinut mitenkään tunnustaa, että en näe,  hätäpäissäni sanoin lopulta, että LEHMIÄ. Pitkä hiljaisuus, opettaja kysyi lopulta, onko TEILLÄ tuon näköisiä lehmiä. En tiedä vieläkään, mitä kirottuja elikoita siinä kuvassa oli, ja tajusiko hän, mistä  oikeasti oli kyse…  Joskus hän nappasi matikan vihkoni, kysyi tarkistaessaan, mikä numero jossain kohdassa oli, tietenkään en voinut kertoa, että en näe, kun hän piti vihkoa kaukana. Siinä sitten taas oli piiitkä hiljaisuus, etkä todellakaan saa selvää omasta käsialastasi, hmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm. Varmaan mietti, että erikoinen, erikoinen persoona tuokin tyttönen.

Minua ärsytti alakoululaisena se, että oli pakko aina ottaa iso annos ruokaa , niinpä tein ”porkkanaraasteiskun”, otin tahallani ihan vähän, ajattelin testata opettajaa, ja tulihan se sieltä: sitä porkkanaraastetta otetaan IHAN KUNNOLLA, ja minun nimeni, olin erittäin tyytyväinen, kun ”voitin”  pelin, ja otin hirveän satsin sitä porkkanaraastetta.   Tästäkin voi näin vuosien jälkeen olla ylpeä. Muistaakseni tein tätä silloin tällöin, ja taisi kaverikin, opetus opettajalle. Jostain syystä tällä opettajalla oli sellainen ”syödään paljon”-periaate, ei saanut ottaa esim. yhtä silakkapihviä tai yhtä perunaa tai yhtä kauhallista soppaa. Pienessä koulussa oli toki hyvää ruokaa, siitä ei valittamista sinänsä. Kerran eräs pikkutyttö oksensi, kun komennettiin syömään, ja tämän jälkeen taisi tulla jotain liennytyksiä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: