On niin vaikea, uskoa että rakastetaan,

silloin kun valot sammuvat ikkunoista ja kuu menee piiloon pilvien taa.

Silloin kun aurinko ei luo enää loistettaan

eikä kukaan kulje hiljaisella tai yhtä hyvin meluisalla kadulla,

katusoittajan soittaessa melankolista sävelmää kitaralaukun täyttyessä

kolikoista, joita kukaan ei tarvitse,

silloin kun kukaan ei kävele vastaan

eikä kukaan soita.

Silloin on niin vaikea uskoa, että rakastetaan,

vaikka hän olisi siinä hyvin lähellä, samalla niin kaukana

Kaukaisena hetkenä ei osaa muuta kuin ihailla hiljaista puron solinaa ja

katsella

oksia jotka kurottuvat hiljalleen sen päälle

rentukat huutavat keltaisuuttaan  hiljalleen heräävässä luonnossa,

sinua minä rakastan.