Rakkaus on tänään kaunista,

rakkaus on huomenna kuihtunutta.

Rakkautta kuolevaan ihmiseen

on kostuttaa vedellä nenäliina,

 ja pyyhkiä tuskan karpalot hänen otsaltaan.

 Hymyillä,

luvata valvoa, kun hän on nukahtanut.

Vähän aikaa sen  jälkeen, kun häntä ei enää ole

Paitsi rauhallinen, viisas ilme kuin hän kuulisi vielä jotain:

Silloin voi vielä puhua.

Rakkautta on kulkea korkeiden puiden välistä

kaikessa rauhassa.

Rakkaus on puhelinsoiton päässä.

Rakkaus on pettymystä

 Vihaa ja katkeraa itkua,

yksinäisyyttä toisen lähellä.

Rakkaus on sen näyttämistä, että ei ole jäänyt yksin.

Rakkaus on vauvan sylissä pitämistä,

hiljaisena tuoksuvana hetkenä viileässä makuuhuoneessa.

kun kaikki muut ovat jossain kaukana

Rakkaus on sinun löytämisesi vuosien jälkeen

Vaikka olisit ollut koko ajan siinä

”JOULUKORTTI”

Lähettät  kortin jostain kaukaa,

 Hyvin täällä menee.

Illalla nukkumaan mennessä sen huomaa.

(Nämä runot ovat blogissa jo olemassa, mutta laitan nyt tähän, koska olin itse unohtanut kirjoittaneeni tällaisia, ja nämä eivät ole olleet blogissa  erillisesti esillä aikaisemmin vaan toisten seassa)