Eikös Miinassa ja Manussa sanottu, että auta aina pienempiä?(5v.)
( tilanne: äiti ei auttanut riisumisessa)
Eikös Miinassa ja Manussa sanottu, että auta aina pienempiä?(5v.)
( tilanne: äiti ei auttanut riisumisessa)
– kumpikin vastaus on oikein. (viisivuotias)
Yleistä keskustelua ensiavusta ja tukehtumisesta (äiti ja 11v.). Viisivuotias kuuntelee, pohtii:
– jos sä meinaisit tukehtua makkaranpalaan, niin mä heittäisin sua lentopallolla selkään. Niin, että se makkaranpala lähtis kurkusta. (viisivuotias)
Turvallista siis. 5v. ylitti välinpitämättömyyden/paniikin, hän ainakin yrittäisi toimia.
-Tiedätkö, miten ennen tehtiin mustekyniä? (viisivuotias)
– no? (äiti)
– no, ammuttiin ensin lokki hirvikiväärillä ja sitten otettiin se sulka. Mustekalasta, sieltä valtamerestä otettiin muste.
ok. (äiti)
Äiti totesi, että on ruotsalaisuuden päivä:
– Hmmm. Tuolla naapurissa liehuu kuitenkin Suomen lippu. (viisivuotias)
mikä on raaka-aine? (viisivuotias)
äiti kertoo esimerkkejä, vastaa mm. kysymykseen, miten puusta voi tehdä paperia.
– kuule, jos mä tekisin kaurapuuroa, niin tiedätkö, mitä laittaisin siihen raaka-aineeksi. (viisivuotias)
– no? (äiti jännittyneenä & ilahtuneena, kaveri hoksasi, keksi esimerkin)
– Porkkanaa (viisivuotias)
Hei, kuka se sun kaveri oli siellä avaruudessa? (viisivuotias innoissaan)
– Sonja Saturnuksesta (äiteen ”hyvä” vitsi, joka 5v. mieltä kovin kiehtoo, taisi kysyä, voiko avaruudessa olla jalattomia lohikäärmeitä alunperin)
– mitä se tekee siellä avaruudessa? (5v.)
– no, pitää ilmapiiristä. (äitee)
Tiedätkö, mikä hyvä puoli oli neanderthalilaisen ihmisen ajassa? (viisivuotias)
– no, mikä (äiti)
– silloin sai maalata ja piirtää seinille. (viisivuotias)
(Opettaja 11-vuotiaan aineesta. 11v. sai kympin ja voi, mami on onnellinen ”pikkuisesta”, pikkuisesta kirjoittajapojastaan. )
Piirtäminen on hyvin vastenmielistä viisivuotiaalle… Ollut aina.
-voitko piirtää mulle prinsessan? (äiti)
– en mä osaa, mutta voin piirtää syyhypunkin. Sekin on hieno. (5v.)
Äiti piirtää prinsessansa, viisivuotias piirtää viereen syyhypunkin. Viisivuotias piirtää ystävällisesti syyyhypunkin vielä paperillekin, liitutaulun lisäksi. Kai tämä kelpaa neuvolan tädille:)
(Ehkä me pulliaiset olemme tällaisia ”syyhypunkillisia” kuninkaallisia. ) (pohtii äiti)
– Eiks ole olemassa sellainen elukka kuin Lumikki?(viisivuotias)
– me mennään hauskuuden portaita (viisivuotias liukuportaissa)
– nuo ovat tylsyyden portaat (vieressä olevat tavalliset)
– Tiedätkä, mitä tarkoittaa, kun sukupuusta on pudonnut oksa? (viisivuotias)
– no mitä (äiti)
– sitä, että joku on kuollut. (viisivuotias)
– oletko kiitollinen sormikkaista, jotka sait? (äiti)
– olen kiitollinen sitten kun pakkaset tulevat (11v)
– moi Sanna! (viisivuotias tekee kiusaa velipojalle)
Sorvattarella on aihepulaa, sorvatar rakastaa edelleen kirjoittamista ja kirjoittaa pitkän tarinan mielellään. Kompastuskivi on Aihe. Niitä joskus löytyy tuosta vaan… Nyt on köyhää, niin köyhää aiheiden suhteen, luovuus on vessassa ehkä. Jos joku keksii hyviä aiheita, niin voi kommentoida (hymiö kirjallisena, koska sorvatar ei niistä edelleenkään tykkää, vaikka hienosti ymmärtää).
Onneksi tuleva viisivuotias sentään kommentoi joka päivä niin paljon, että niistä voisi pitää oman bloginsa. 11v. on myös niin sarkastinen kaveri, että huh, kehen se on tullut. Halusimmeko tätä, ja Mitä 11v. sanoo parin vuoden päästä Meistä…
Simo kommentoi miau. Ja me juoksemme, jotta sen olisi hyvä. Miau. Juttuja siis tulee jatkossakin… Laatu toteutuu tai etsii itseään.
Lapsiperheen totta: Hirveä Pamaus ja kuuluu nopea ”ei mitään tapahtunut”- kommentti. Molemmat lapset ovat toteuttaneet tätä. Yleensä aikuinenkaan ei kaipaa kummastelijaa, kun kaikki menee pieleen, repeilee ja rikkoilee, vaikka yritys on hyvä…
– Sulla on kyllä tosi outo huumorintaju. (11v. äidille)
– Auttaaks toi jotain, kun sä puhut englantia? (11v. äidille, joka ”kiljuu” nelivuotiaalle I don`t know.)
– miten pilvet syntyy? Miksi pihka kovettuu vedessä? Mitä aineita ihmisessä on? Miten salama syntyy? Mitä sähkö on? Jos vesi ja laava sekoittuu, syntyy smaragdi, montako astettä lämmin laava on… Jne.
– nelivuotias isoveljelle, joka ei tuonut mehua. Epätaaninen=epäempaattinen
– Kiinassa on ihan järettömästi jumalia. (nelivuotias)
– Tiedätkö, mistä kalakukko sai nimensä? (nelivuotias)
– no, en kyllä (äiti)
– no siitä, kun Atlantin valtameren yli meni sellainen silta ja siinä oli raiteet. Mutta ne oli liukkaat, ne raiteet. Siinä junassa oli viimeisessä vaunussa niitä kalakukkoja, se oli höyryveturi. Mutta tiedätkö, se juna suistui sitten kiskoilta. Se luiskahti sitten takaisin raiteeelle, kun kuski soitti puhelimella palokunnalle ja poliisille. Mutta ei se junan kuski haavoittunut. Se juna nostettiin nosturilla ylös. Sitten se jatko matkaansa.
– Minne ne kalakukot oli matkalla?
– No, Tyyneen valtamereen, sinne Kiinaan. Ne kalakukkoleivät säily. Tai muutamia meni Suomeenkiin, ja muutamia Tyynenmeren rannikolle.
– ota siitä tonnikalaa, siinä on paljon proteiinia. (nelivuotias kissalle)
– tiedätkö mitä pitää tehdä, jos joutuu tyrannosauruksen hampaisiin? (nelivuotias)
– no en (äiti)
– lyödä sen sokeaan pisteeseen! (nelivuotias)
– missä sillä on sokea piste? (äiti)
– en mä vaan tiedä. (nelivuotias)
– Tiedätkö, mikä on siittiösolu? (nelivuotias)
ja jatkaa erittäin tarkan kuvauksen, kuinka niiden pitää ylittää vaikea esterata ja kuka menestyy kohdun uumenissa. Kromosmien tumat sun muuta . Äitihenkilö ei osaisi itsekään kuvata noin tarkasti, joten kiitos vaan olipa kerran elämän setä.
– miksei Simolla ole ollut kissarokkoa? (nelivuotias)
– en minä tiedä, ei kai sitä kaikille kissoille tule. (äiti)
– niin, Simolla on yksi sairaus.
– ai?
– Hepulihulluuskohtaus yhdeksältä
(pitää paikkansa, että kissanpentu villiintyy yhdeksältä)
Sä olet ton Mona Lisan näkönen (nelivuotias äidille)
– mitähän säkin muistat mun opetuksista sitten aikuisena? (äiti yksitoistavuotiaalle)
– sen, että katso Mona Lisaa (yksitoistavuotias)
ei huono opetus, elämässä pärjännee.
Taustana se, että postista tuli mainoskuoressa sellanen Mona Lisa- taidekuva ja se onkin nyt vessan ovessa. Jotain iloa ja lämpöä aamuun.