Sä olet ton Mona Lisan näkönen (nelivuotias äidille)
– mitähän säkin muistat mun opetuksista sitten aikuisena? (äiti yksitoistavuotiaalle)
– sen, että katso Mona Lisaa (yksitoistavuotias)
ei huono opetus, elämässä pärjännee.
Taustana se, että postista tuli mainoskuoressa sellanen Mona Lisa- taidekuva ja se onkin nyt vessan ovessa. Jotain iloa ja lämpöä aamuun.
– voi itku, pitkikö sen tehdä niin (äiti)
. MUUTEN, mikä on hautausmaa?(nelivuotias)
– haluatko nähdä sen kuvan? (äiti selitettyään)
– juu, haluan, haluan
– no tässä (netti auki)
– missä ne hämpynseitit on?
– jaa mitkä?
– no ne hämpynseitit, niitä on hautausmaalla. (nelivuotias)
– Tiedätkö muuten, mistä maailman suurin rukoilijasirkka sai nimensä? (nelivuotias)
– no en
– siitä, kun se on maailman suurin rukoilijasirkka. (nelivuotias)
– minä olen vähän kipeä (nelivuotias)
– ai, mikä sulla on kipeä
– kurkku ja aivolisäke
– kuka on siis kaikkein kaunein…
Karua ja ankeaa tämä kuninkaallisten morsiamien ulkonäön ja pukujen vertaileminen ja siitä Äänestäminen. Toki ovat ruotimiseen tottuneet, mutta onhan hääpäivä hääpäivä. Ja sitten tämä, kuka On raskaana ja kuinka nopeasti, saiko joku keskenmenon tai onko jollakulla vaikeuksia saada lapsia nuoruuden anoreksian tai vastaavan takia… (äiti)
– onko teidän autossa peräkoukkua?
– ei, meidän autossa on pakoputki (nelivuotias)
TULEVAISUUS
– mikä on tulevaisuus? (nelivuotias)
. no, se on sitä, että kun sä kohta menet vessaan. Sitten, kun sä oot käynyt vessassa, se on menneisyyttä (yksitoistavuotias)
– hei sä valitat aina, sellaisista asioista, joissa me ei voida mitenkään auttaa sua. Valita sellaisesta, missä me voidaan auttaa. (yksitoistavuotias antaa elämänohjeita nelivuotiaalle)
– miks sä luulet, että muuttuisin murrosikäisenä täysin? (yksitoistavuotias ei ala kertomansa mukaan polttaa koskaan tupakkaa tai käyttää huumeita)
– no, joillain voi joskus mennä kaikki pieleen murrosiässä.(äiti)
– ai niin kuin sulla vai (11v.)
MITÄ NÄISTÄ VOI HEITELLÄ?
LENTOPALLOA
JÄÄTELÖPALLOA
KOOKOSPALLOA (PÄHKINÄÄ)
MAAPALLOA
POLTTOPALLOA
HEDELMÄPALLOA
nelivuotiaan vitsi, tarkensi itse tuon pähkinän. Siitä vaan tarkistamaan omat kyvyt. ..
-mitä tarkoittaa lahjakas?
– se on onnellinen ja sillä on paljon lahjoja. (nelivuotias)
– miksi valaita pyydetään, vaikka ne on rauhoitettu? (nelivuotias ja moraali)
– miten puuman dna-ketju muuten menee? (nelivuotias)
– entäs sitten aminohapot (jatkokysymys pitkän keskustelun jälkeen)
– en minä oikein muista tarkkaan
– mun mielestä ne liittyy proteiineihin (nelivuotias)
– ok (äiti)
– miks sä pelkäät pimeetä (äiti)
– jotkut ne vaan Kehittyy pelkäämään pimeetä. (nelivuotias)
ja tähän kaikkeen vaikutteita antanut vanha tuttu ”olipa kerran elämä.”
Nelivuotias on hyvin hyvin mukavuudenhaluinen ”maallisissa asiossa” kuten pukemisessa.
Aminohapot kun ovat paljon mielenkiintoisempia. sekä esim. Poseidon ja muut jumalat. Muumiot ovat myös olleet kiinnostavia, Mitä on muumion alla, Mitä muumioille tapahtui, Missä muumiot ovat nyt… (”Olipa kerran ihminen” on siis myös katsottu sydämellä.)
– isi,sä et muuten osannut pienenä mitään.
– ai
– niin sä et osannut mitään
(nelivuotias kannustavalla otteella)
hetken kuluttua pieni tarkennus
– siis nollavuotiaana.
– Kun tulee vanhemmaksi, ei muista pienuuttaan. (nelivuotias)
äiti toteaa, että ihan siiliksi ei kannata vanhemman veljen tukkaa leikata, vaikka olisihan sitä kiva silittää
-ei siiliä voi silittää! Ainakaan selästä!
(nelivuotias)
– kunpa me ei tunnettaisi isoveljeä. (nelivuotias)
– tuliskohan meille ikävä, jos ei tunnettaisi? (äiti)
-ei (nelivuotias)
– onhan isoveljessä hyviäkin puolia (äiti)
– ai mitä? (nelivuotias)
nelivuotias on hyvissä väleissä isoveljen kanssa tästä huolimatta…
– miten egyptiläinen kobra on päässyt Keski-Afrikkaan ja mitä suistokrokotiili tekee, jos se näkee norsun?
– ai sulla on miesten hame (nelivuotias äidin minihameesta, ilmeisesti hameen pitää olla pitkä)
-HÖPSÖ!
sanoo nelivuotias usein vanhemmilleen, varsinkin jos väitämme vastaan jossain nisäkkäisiin liittyvässä asiassa. Nelivuotias Tietää kyllä, esim. että kaikki liito-oravat asuvat Ruotsissa. Tai jos äiti leikkii ”pehmolehmällä”, joka on itse asiassa puuman Saalis, puuma on JUURI katkaissut siltä henkitorven. Ei silloin voi liikkua.
– miks toi menee spermapaketin päälle? (nelivuotias seuraa luonto-ohjelmaa, joka käsittelee sammakkoeläimiä)
(isi yritti jotenkin kiertää, jolloin nelivuotias kertoi ”sukupuoliaukosta”)
nelivuotias on tietenkin huomannut, että ”spermapaketti”-teema on vanhemmille vähän raskas, ja ottaakin asian joskus puheeksi selittäessään jotain lisääntymisestä. Kiitos vaan avaran luonnon setä.
– miltä rakastuminen tuntuu ja miten se tapahtuu? (nelivuotias)
– olen käynyt joskus Saksassa. (äiti)
– ai näitkö saksanpähkinöitä siellä. (nelivuotias)
– haluaisin käydä Perussa ja Madagaskarilla. (nelivuotias tyyliinsä sopivasti)
”kun ei sada, kattoa ei tarvitse korjata ja kun sataa, ei sateella voi korjata. ”
(sorvatar EI ole tätä sanontaa itse keksinyt, mutta näinhän se tahtoo olla asiassa kuin asiassa…)
– mistä noin ihania poikia tulee? (isi)
– no, minä olen ainakin syntynyt äitini vatsasta. (nelivuotias)
– anteeksi kun pieraisin (yläkerrassa leikkivä nelivuotias ystävällisesti huutaa)
– anteeksi, kun pieraisin taas, Vahingossa. nelivuotias jatkaa myöhemmin.
– minä olen kerran nähnyt sokean ja kuuron ihmisen ja lisäksi sillä oli monta tautia. (nelivuotias)
– ai jaa, no mitä sellainen ihminen sitten tekee? (äiti)
– no se oli Rauhassa vaan. (nelivuotias)
– hyvä, ettei riehunut… (äiti)
Nelivuotias on vähän kipeä flunssan ja kurkkukivun takia sekä äitikin ollut paljon iltavuoroissa, ja nelivuotias kertookin empatian toivossa äidille, että hänellä on ”pipi” sormessa. Kipu tuntuu tosin sattumalta Toisessa kädessä. Yhteisymmärryksessä puhallamme hartaasti.
– Minkä takia? (äiti)
– Sinkä takia. (nelivuotias)
– onko saksanpähkinöitä lumisella säällä? (nelivuotias)
– en oikein usko (äiti)
– on niitä ja tammenterhojakin
– miten niin?
-kun toi puhveli syö niitä
– selvä.
(kaikki te, jotka ette saa korttia minulta, lukekaa tätä blogia, ja riemuitkaa tästä huomion osoituksesta).
Nononono nyt meni vähän kriittiseksi, mutta olen parantanut Melkein tapani, ja olen jo Melkein ostanut pari korttiakin… Olen myös Melkein ystävällinen kaikille. Joka tapauksessa ihmiset tarvitsevat Ystäviä. Blogin lukijoille toivotan aidosti (kaikille muille epäaidosti, hymiö kirjallisena)
YSTÄVÄNPÄIVÄN HENKEÄ
– hei, voisitko olla vähän hiljempaa (kymmenenvuotias pelaamassa, nelivuotias vieressä auttamassa)
– Toki voin olla (nelivuotias)
– kohta, KOHTA voin olla VÄHÄN hiljempaa. (nelivuotias täsmentää)
– voisitko keksiä mulle jonkin vaikean englannin kielisen sanan (nelivuotias)
– vaihtoehtoja, vaihtoehtoja, vaihtoehtoja (kymmenenvuotias)
– ei, ei noista mikään ollut tarpeeksi vaikea (nelivuotias)
– äiti, ei veli tai isi keksinyt yhtään tarpeeksi vaikeaa (elämän kolhima nelivuotias)
– äiti, mitä kohtia muistat äsken kertomastani tarinasta
– tuota noin, hmmm. Se oli kyllä pitkä ja paljon asiaa. Mielenkiintoinen.
-mutta mitä KOHTIA muistat
– no joo tuota noin
(äiti taitaa lopettaa pedagogisen otteensa tälläkin saralla, ”mitä muistat äsken koetusta”-tyyppiset kalahtavat omaan nilkkaan raskaasti näemmä)
– onks vastauksii? (nelivuotias kysyi muuten vaan ohi mennessään)
– ei hirveesti (äiti)
– voisitteko opettaa mut kiroilemaan? (nelivuotias)
– kelpaako voi traktorin peräkärry tai voi nenä? (vanhemmat)
– jos näet painajaisia, niin Älä hermostu
opasti nelivuotias isoveljeä
– miksi sinä halusit kasvaa? (nelivuotias)
– no ei ollut oikein vaihtoehtoja, ensin olin vauva, ja siitä sitten lapsi jne, niin sitä vaan asiat menee…
– minä haluaisin olla aina yksitoistavuotias (isoveli taustalla, elämä taitaa olla aika huoletonta siis, isoveli ei ole vielä yksitoista, mutta se päivä häämöttää. Mukavaa, jos lapsuus on mukavaa. Isoveli jatkoi vielä, että eikös lapsuus ole elämän parasta aikaa…)
– onko totta, että on sellaisia sairauksia, johon voi kuolla ilman uimista ja rokotusta (nelivuotias)
– On. Sen takia rokotetaan. Jaa uimista, tuota noin
– niin, uiminen auttaa sairauksiin.
– no joo kyllä tavallaan.
– Minusta on hyvä, että minut on rokotettu (nelivuotias)
– oletko katsonut ”olipa kerran elämää?” (äiti)
– olen. (nelivuotias)
– mitä kaikkia legendaarisia pokemoneja on olemassa? (nelivuotias)
nelivuotiaan mielestä vesi on sinistä, kymmenvuotiaan mielestä kirkasta:
– etkö tiedä, että vesi on sinistä?
– se on kirkasta.
– Tollo! (nelivuotias)
– Ehkä tollo, mutta oikeassa (kymmenenvuotias)
– me nähtiin äsken jotain sinistä ja märkää, mitä se sitten oli vai!
( nelivuotiaan argumentointia, kymmenvuotiaan tyylillä)
Äiti lukee sattumalta Haitula-runoa nelivuotiaalle, kymmenvuotias valpastuu ja toteaa, ” meidän koulussa kävi joskus puhumassa toi, joka on tuon runon kirjoittanut.” Kääk, hän ei ole puhunut mitään asiasta. Kymmenenvuotias muisti kuitenkin ohjeen: lukekaa ja kirjoittakaa paljon.
Täytyy arvostaa Kirsi Kunnasta, kun hän jaksaa kouluissa käydä. En tiedä, käykö paljon vai vähän, mutta joka tapauksessa…
sorvatar 