Runo vain

Istun kivellä aaltojen kohistessa
Kaukana minusta
Jos kohina tuleekin minusta
Matkalaukku on jäänyt penkin alle
Eikä kukaan katso sisään
Parempi niin
Kohina voimistuu ja antaa tilaa
Tummanharmaille ajatuksille
Tuuli lohduttaa
Sigrid toivoi joskus, että aika pysähtyisi
Ja kaikki olisi hyvin
Ei ystäväni
Minä sanoin hänelle
Voihan se niin olla
Suuret silmät anoivat
Nyt on vain meri
Ja navakka tuuli
Kiven takana ui sorsanpoikanen
Missä sen emo on
Havahdun
Vaikeaselitteistä
Kotona on pinaattia kaapissa
Lasisirpaleita Sigridin kodissa
Se päätti lähteä
Älä mene kauas
Toivoin
Hän ei ole ainoa, joka lähtee rakkauden perään

– 6. kesäkuu 2009

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s