Ei otsikkoa

Lapsi pyysi minua vastaamaan puhelimeen
otin luurin ja nielin tuskani
tiedätkö, kun minulle ei kukaan soita
haloo
kuiskasin luuriin
ja ripustin sen museoesineeksi seinälle
kalenterin viereen
joka ammottaa tyhjyyttä
kuin kala kuivalla maalla
se haukkoo
olisipa jotain
tulisipa jotain
tulisiko joku
herätyskello tikittää
aika, se on tärkeää
sanon viisaasti lapselle
lankapuhelimia ei kukaan ole tarvinnut
enää aikoihin
jos laturi hukkuu
se menee ohi
kello soi aamuisin
herättää
meidät tyhjyyttä tekemään
irrotin kirjekuoresta postimerkin
siinä ei ollut leimaa
mihin minä sitä tarvitsen
ei ole ketään jolle kirjoittaisin
ulkona on valoisaa
jalkakäytävää kävelee moni
samanlainen tyhjyys sisällä
suuret silmät katsovat ja lohduttavat
tämä on leikkiä vanhana
sitä varten kannattaa juosta monta vuotta räntäsateessa
ja  ostaa monen monta kelloa herättämään
ettei vaan nuku pommiin
mutta voithan sinä harjoitella
lupasi lapsi
ja niin me puhuimme koko päivän puhelimeen
illan tullen vaahteranlehti putosi puusta
ja kalenteriin oli piirretty sydän

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: