Melankolista rakkaudella

 

Rakkaus on tänään kaunista,

rakkaus on huomenna kuihtunutta.

Rakkautta kuolevaan ihmiseen

on kostuttaa vedellä nenäliina,

ja pyyhkiä tuskan karpalot hänen otsaltaan.

Hymyillä,

luvata valvoa, kun hän on nukahtanut.

Vähän aikaa sen  jälkeen, kun häntä ei enää ole

Paitsi rauhallinen, viisas ilme kuin hän kuulisi vielä
jotain:

Silloin voi vielä puhua.

Rakkautta on kulkea korkeiden puiden välistä

kaikessa rauhassa.

Rakkaus on puhelinsoiton päässä.

Rakkaus on pettymystä

Vihaa ja katkeraa itkua,

yksinäisyyttä toisen lähellä.

Rakkaus on sen näyttämistä, että ei ole jäänyt yksin.

Rakkaus on vauvan sylissä pitämistä,

hiljaisena tuoksuvana hetkenä viileässä makuuhuoneessa.

kun kaikki muut ovat jossain kaukana

Rakkaus on sinun löytämisesi vuosien jälkeen

Vaikka olisit ollut koko ajan siinä

Tai pitkän yksinäisyyden jälkeen sinun löytämisesi väkijoukosta

makkaranpaistopaikalta.

Tai kun lapsi lähtee matkalaukun kanssa eikä halua soittaa pitkään aikaan

Illalla nukkumaan mennessä sen kaiken huomaa hiljalleen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s