Aitan rappusilla

talvisodan lapsenlapsi

1800-luku

sieltä se alkoi

elämä nälkävuosien jälkeen

sota on mennyt

kuinka ihmiset hymyilevät

vaikka sodittiin monta sotaa

oltiin köyhiä

hevonen vietiin siskolle

isä kuoli

piti ymmärtää

marjarahat haudattiin maahan

arkusta katseli kuollut mies

köyhän lapsi sai maitomukin koulussa

äiti sanoi ettei mikään ole kauniimpaa kuin keltaruusu

auringonpimennys tuli ja piti mennä vajaan piiloon

kylään syntyi avioiton lapsi

pappi nuhteli kamarissa

vuosisata läheni loppuaan

piltti oli kamarissa taas

neljän tunnin välein syötetään huusi saksalainen lääkäri

tyttö kasvoi jo rikkaaseen maahan

pyörätuolissa vanha keittäjä nauraa

jalat amputoitu

huone on pimeä

pala menneisyyttä

pihlajanmarjakarkkia lapselle

homeista leipää koiralle

älä sano herroille

huutaa vanha keittäjä puhelimessa

hän kertoo elämästä

kun lumipallo lensi oppilastoverin naamaan

ei se pelkkää sotaa ollut

pimeässä huoneessa on kyyneliä

pihlajanmarjakarkkia

monella on viinaa

pikkukylään haetaan taksilla

naapuri peittää heinäkasaan  pimeän pullon

kiusalla

hyvinvointiyhteiskunnassa

yksi ruusu on kasvanut laaksoon

laulaa mies

verinen raha sodasta muistona

halaa, niin saat viisi kymppiä

pyytää sodan kokenut

alasti juoksevat lapset tässä maassa, vaikka tissit kasvaa tytöillä

saa juosta vapaassa maassa

puuhellan vieressä kytee onni