Möttönen

Möttösen koira ulvoo

isäntänsä  surua

Möttönen itkee miehenitkua

Tähdet loistavat taivaalla

Kuu valaisee Möttösenkin pihaa

Välillä valot sammuvat pirtissä
Koiran on saatava levätä
Kun ei minulla muita ole
Sanoo Möttönen  anteeksi pyytäen koiralleen.
Möttösen koira tepastelee narussaan
Istuu lumihankeen ja katsoo  isäntäänsä
Taasko sinä haluat sisään, tuhahtaa Möttönen
Heltyy koiralleen
Sisällä on punasiniraidallinen maton jäännös, jonka Möttösen koira puri pentuna  riekaleiksi
En minä enää siitä vihoittele lupaa Möttönen
Uskollisesti  koira kuuntelee
Yöllä se nukkuu untaan Möttösen vieressä
Millä sitä  surua mitataan
Kysyy Möttönen ja jää vastausta vaille
Kun ei minulla muita ole
Sanoo   Möttönen anteeksi pyytäen koiralleen
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s