Kun vain löydän oikeat sanat

suurien unelmien luomiseen

kaiken suloisen repimiseen.

Yhdentekevää,

miettisinkö  elämän tarkoitusta

miksi kaikki on niin kuin on.

Mitä voisi tehdä,

kirjoittaa tai puhua

ennen kuin on myöhäistä?

Heille, jotka vähiten ansaitsevat,

heille jotka eivät ymmärrä

tai eivät välitä,

heille, jotka haaskaavat aikaansa

etsiessään niitä,

jotka vannovat  keksityn etiketin perään

kulkevat puuteroiduissa peruukeissaan

liehuvissa helmoissaan

2000-luvun tiukassa korsetissa

joka on kuristanut kaiken sen miehisyyden,

jota naiselta ei voi vaatia

Varpaiden välistä kurkistaa näkymätön jalka,

joka olisi kasvanut täyteen  mittaansa kiinalaistytön jalassa

Lentäisinkö sanojeni voimalla hitaasti voimistuvin siiven iskuin

sinne missä sinä  odotat minua valonsäteenä keväässä?

Kiipeän vuoren huipulle  ja ajelehdin vuoristopuroa pitkin,

kaikki on biologiaa huutaa Darwinin haamu.

Villit piispat erotetaan kirkosta,

mutta sinä ja minä istumme nuotiolla  ihmettelemässä

tulen  loimua, ja sitä että olemme siinä

lähellä toisiamme ja turvassa

kaikelta pahuudelta ja hyvyydeltä

on vain me kaksi

ja voimallisesti heräävä, alati kasvava rakkaus.