Veistos

metsäpolulla käveli vastaan

elämä

hiljaa

rauhallisesti

puut huojuivat

tuuli vihmoi

elämä käveli tyynesti ohitse

anteeksi pyytämättä

 

läpinäkyvissä vaatteissa

rinnat pyöreinä ja kiinteinä

kuin melonit sanoisi mies

täyteläiset tuumisi nainen kateellisena

mutta sitten se tapahtui

katse kiinnittyi vyötärölle

pulpahtaneeseen napaan

kiinteään ja kimmoisaan

kauniiseen vatsaan

iso ja elävä

ohut kangas verhona

veistoksellista uljautta

jäin ihailemaan parillista

 

 

 

 

Hetki ikuisuutta

hetki mahan päällä

katsot minua ja minä sinua

satutat minua

äärimmäisen kovaa

oksensin

ajattelin ettet synnyt ikinä

anteeksi en pysty tähän

sitten sinä tulit

lepäsit mahani päällä etsien rintaa

katselit miettien

taisit pyytää

rakasta minua

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: