– Mistähän mä oikeestaan halusin kertoa
– niin, olette käsitellyt paljon aiheita kirjoissanne
– juu, mutta ei mulle selvinnyt, mistä mä olisin halunnut kertoa
– anteeksi en täysin ymmärrä, olette kirjoittaneet laajan tuotannon
– niin minä olen
– olette käsitelleet asioita pohjan kautta, niin riipaisevasti, mitä mietitte kun tiedätte, että monet itkevät lukiessaan
– jaa
– niin
– mutta minä olen kaikki nämä vuodet miettinyt, mitä haluan kertoa
– ahaa, mielenkiintoista, oletteko tulleet johtopäätökseen
– en
– teitä on paljon kustannettu ja myyty
– kyllä, mutta mitä kukaan haluaa tietää Minusta, ja miksi kukaan olettaa, että tiedän jotain elämästä tai ns. oikeasta tai jännittävästä tavasta elää
– niin tuota, en osaa ottaa kantaa siihen, onko teillä muuten lapsia
– on minulla niitäkin, ehkä
– olette kirjoittaneet lapsen asemasta
– juu, mutta minua kiinnostaa oma asemani
– anteeksi
– kaikki on vain pintaa
– no niin kai se on meillä kaikilla
– oletteko tekin olevinanne, toimittaja?
– kyllä ehkä joskus ainakin, mutta ei se kuulu tähän, ei minua haastatella!
– miksi te haluatte tietää minusta jotain tai mitä minä ajattelen?
– ihmiset ovat kiinnostuneita sellaisesta
– mikä niitä vaivaa, eikö nyt hyvänen aika ole selvää, että omassa elämässä on tarpeeksi joka suhteessa?
– no, ei se niin ole. Julkkikset ovat mielenkiintoisia. Oma elämä tuntuu monesta tylsältä tai arkiselta tietyssä mielessä
– no tekisi sitten jotain asialle
– on tärkeää, että voi peilata itseään, tiedättehän keskustella tai päivitellä, jos vaikka joku on törttöillyt tai joku tuttu päässyt lehteen
– sitä tarvitsee aina jonkun huonomman, niinhän sitä laulussakin sanotaan, Politiikassakin on tärkeintä, minkälainen henkilö on, juu on se nähty. Ja pukeutuminen. Se vasta on tärkeää. Onko tyyliä, jos on, onko liian tylsää tai erikoista, klassista vai ei, ja mikä materiaali, onko kierrätettyä vai uniikkia.
– ja voihan se olla helpottavaa, kun huomaa että joku on ajatellut samalla tavalla kuin itse tai mokannut elämässä tai selvinnyt jostain helvetistä, vaikka huumeista. Tai julkkiksella on näkynyt pikkuhousut läpi puvusta tai nännit, se vasta onkin Jotain nykyään.
– juu silti, on tämä vaikeaa. Minun pitäisi keksiä seuraavan kirjani aihe.
– ahaa, se on varmasti haastavaa. Luomisprosessi. Mutta tuota, eikös teillä ole materiaalia. Tuo yksi hyllykin täynnä kansioita. Käsikirjoituksia vaikka muille jakaa. Moni olisi kateellinen.
– kyllä, kyllä, mutta en ole keksinyt Aihetta
– mistä te sitten olette kirjoittaneet, teillä on tekstiä valtavasti?
– no se on vain sellaista, aihe ja teema puuttuu, kirjoitan ajankuluksi
– no laita aiheeksi vaikka maatalousnäyttely, julkaiskaa nyt joku noista. Saisivat ihmiset luettavaa. Jos vaikka joku kehittyisi näytelmäksi.
– ja taas tulisi kutsuja telkkariin ja tapahtumiin. Valokuvaaja haluaa tulla kotiin kuvaamaan. Ja te. haastattelemaan. Tulette kyselemään perheestäni ja lasten kasvatuksesta ja suojelenko ympäristöä. Miten saan aikani riittämään, miten keksin aiheet, mitä mieltä olen kustantajasta. Kuinka vanha olen jne. Olenko homo tai jotain? Osaanko heittää jotain terävää, vaikka yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä? Tuo maatalousnäyttely, se voisi olla todella kiinnostavakin aihe, ei siinä mitään.
Onko teillä etulyöntiasema mielestänne, haluatte tulla taas tänne taas vai?
– juu, mutta vastatkaa sitten seuraavalla kerralla johonkin kysymykseen edes! Ei tällaisesta saa juttu lehteen. Te vaan pohditte asioita. Ja kyseenalaistatte. Olen sentään monta kertaa soittanut teille.
– mutta sellainen stereotypia on, että kirjailijat ovat vaikeita ihmisiä, minä vaan toteutan sitä.
– Lempiruokasi saisit ainakin sanoa. Ja vaikka ikäsi. Ja koska seuraava kirja ilmestyy. Voin keksiä loput luvallasi. Parisuhteestasi pitäisi kyllä tietää jotain. Ruokajutut on ihan ok. Jos vaikka teette jotain pataruokaa, ja otetaan kuva.
– niin ensin sellainen iso tulvauutinen tai joka päivä sattuva ampumistapaus maailmalla, sitten kiva tai syvällinen kirjailijahaastattelu tai vaikka molempia. Kirjailija tekemässä ruokaa! Pataa!
– kuulkaas nyt, kaikki osaavat olla sarkastisia. Lehden pitää myydä. Kaikki uutiset eivät voi olla katastrofeja. Välimuoto, se on tärkeää. Kaikkea sopivasti.
– juu juu, kenen leipää syöt sen lauluja laulelet, sanoi joku viisas aikoinaan, en kyllä muista kuka. Sovitaan, että pari skandaalia saat. Mietin ne, ja laitan sähköpostilla, sopiiko.
– Huomiseksi, muista. Sähköposti käy hyvin.
sorvatar 