runoilija kirjoitti
Ei ole mitään sanottavaa
Elämä kiisi ohitse nopeammin kuin valo
Runokokoelma oli kirjoittamatta
Suuret tunteet tuntematta
Runous vaatii yhteyden kynään
Mihin helvetin kynään rähisi runoilija vihoissaan,
Niin ei sitäkään saa enää tehdä
Ei ole omaperäistä äksyillä
Tuiki elämyksellistä rehotusta vain
Mutta yhtä hyvin kun palovamma paranee
Lapsi imee nänniä
Elämisen tuska helpottaa
Välillä jokainen miettii
Muuten voi kävellä silmät kiinni ympärileikattujen naisten jonossa
Ehkä ne halusi sitä
Mutta edelleen, jos kristalliyötä ei voi kuunnella
Niin se kertoo jotain
Siitä että haluaa parempaa tai
Siitä että rakkautta voi pelätä niin paljon
Usko ihmiseen
Eihän se kannata
silloin kuin kun filosofian tunnilla on tungosta ja
Jokainen kirjoittaa runoja
Silloin on helppo ennustaa uutta alkua.

– 9. kesäkuu 2009