Ulosottotoimistosta tuli kirje

naapurille

postivirkailija tiputti sen meidän postiluukusta

hiljaa katselin kirjettä

se kirkui

kotisi viedään

lapsesi viedään

mitä sinulle jää

vajaa kaljatölkki ja lippis

joka on aina silmillä

ettei kukaan näkisi

että sinäkin

olet ihminen

yritit joskus

nujerruit

ostit tukkaasi väriä

mustaa

ylitit vaikutusajan

jotain sinäkin hallitset

raidallisessa aamutakissa keskellä kurjuutta

kylmiä kirjaimia

luulit ettei se tule tänäänkään

viimeinen isku

posti toi mainoksia, hymähdät

luukku kolahtaa uudestaan

se olen minä, hiljainen naapurisi

hymyilen hississä myöhemmin ystävällisesti

tunnen itseni pyöveliksi

kirje poltti hyppysissä

voiko postin haastaa oikeuteen

mikä minä olen tuhoamaan unelmia

välillisesti

haluaisin antaa ryypätä, jos se helpottaa

lapsesta tein jo ilmoituksen

kirje putoaa postiluukusta ja toivon, että emme kohtaa tänään

ei se kuulu minulle, että sinulla on paha olla

yhteiskunta hoitaa

mutta värjää se tukka

vieläkin mustemmalla

anteeksi, kun en repinyt kirjettä.

– 18. kesäkuu 2009