Ei otsikkoa

Mustassa topissa käveli nainen
Vieressä mies
Vaikka aurinko häikäisi
Musta oli mieli
Koski kuohusi
Taivaalla lensi haukka kaukaisin siiveniskuin
Naisen käsilaukussa oli mykkyrälle mennyt elämä
Leikkipuiston vieressä oli lastenvaunuja parkissa
Moni asia oli lakannut merkitsemästä
He menivät kotiin
Tyhjään kotiin
Vaikka siellä oli vanhat tavarat
Ei niistä kukaan välitä
Silloin kun maailma on sitä mitä on
Yöpöydällä on unohtunut kama sutra
Eikä kukaan vaihda lamppua
Etelänmatka jää haaveeksi
Hiljalleen erkanevat nuo kaksi
Eräänä päivänä nainen istuu minihameessa rannalla
Lentomuurahaisten keskellä
Inhottavat siipiolennot ovat laskeutuneet
Ja vesi on kylmää
Kaikki lähtevät pois
Mutta nainen jää

Odottamaan

Ei hän tiedä itsekään
Ketä ja mitä
Silloin kun aalto lyö rantaan
Se on merkki jostain
Muurahaisetkin katoavat
Kai niistäkin tuli siivettömiä.
Niin kuin naisesta aikoinaan
Ja miehestä
Kun etsimään lähdettiin
Onnea
Kaukaa
Hyvin kaukaa
Liian kaukaa
Tänään hän odottaa menneisyyttä.

– 17. kesäkuu 2009

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s