Veistos

metsäpolulla käveli vastaan

elämä

hiljaa ja rauhallisesti

puut huojuivat

tuuli vihmoi

elämä käveli tyynesti ohitse

välittämättä mistään

anteeksi pyytämättä

läpinäkyvissä vaatteissa

rinnat pyöreinä ja kiinteinä

kuin melonit sanoisi mies

täyteläiset tuumisi nainen kateellisena

mutta sitten se tapahtui

katse kiinnittyi vyötärölle

pulpahtaneeseen napaan

kiinteään ja kimmoisaan

kauniiseen vatsaan

iso ja elävä

ohut kangas verhona

veistoksellista uljautta

jäin ihailemaan parillista

– 8. kesäkuu 2009

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s