Kesäloma.

7.v sai stipendin. Olipas kiva monestakin syystä. Isoveli sai myös kiitettävän todistuksen lukuaineita katsoen. Mitähän sitä itse saisi, jos tämä  vuosi arvioitaisiin numeroina… Onko ollut yhteistyökykyä ja hyvää vuorovaikutusta ja kerrassaan mainiota itsearviointia? Onko noudatettu hyviä tapoja, sovittuja sääntöjä ja otettu toiset huomioon… Onko työskentely ollut vastuullista ja tavoitteellista ja työhön keskitytty täydellisesti? Onko todellakin löytynyt yhteistyökykyä, ja onko omista välineistä ja työpaikan välineistä huolehdittu kiitettävästi?

Numeerisessa käyttäytymisen arvioinnissa pitää pystyä poikkeuksellisen loistokkaaseen käytökseen, jos tahtoo kiitettävän. Ei riitä, jos käytös on täysin moitteetonta vaan se on tultava esiin upeudellaan. Kai tämä on hyvä sitten… Tulee omat ajat mieleen, jolloin käytös oli kymppi, jos ei kummempia tehnyt, ja ysi, jos nyt jotain huomautettavaa oli. Kasi oli vähän jo heikko…  Muistan jopa tahallani laskeneeni yläasteella käytöksen numeroa, ja vähän jopa harmittelin, kun se kuitenkin oli jopa ysi. Silloinkin, kun olin jäänyt kiinni lintsaamisesta:)  Omat lapseni eivät onneksi tätä blogia lue.

Alakoulussa joskus piilouduimme kirjaston jälkeen luokkaan kaverin kanssa ja odotimme, kun kirjaston täti lähti ja lukitsi ovet, ja koulu oli meidän. Siellä me leikimme ansiokkaasti vaikka kuinka kauan ja luimme mm. tulevia kokeita, jotka tietenkin olivat varastossa…   Tämän jälkeen vielä hiippailimme erään rakenteilla olevan talon jostain kolosta sisään ja leikimme sielläkin. Emme siis jääneet kiinni. Emmekä me niitä koevastauksia ylös kirjoittaneet, nykyisin tietysti olisi hyvä kuvata puhelimella, silloin vain luimme ja jännitimme, koska tiesimme olevamma pahoilla teillä.  Muistaakseni hiippailimme kieltenopettajan  asunnossakin, hän asui koululla muutamia päiviä viikossa. Voi voi, miten monta rikosta. Onneksi emme löytäneet mitään arkaluonteista sieltä opettajan tiloista.