Katselen joskus blogin tietoja ja sitä, kuinka kauan sivulla on viihdytty. Nyt syystä tai toisesta, on aika usein joku viihtynyt jopa 15min tai yli. Mainitsin tästä kotona ja onneksi selvisi looginen syy… ”Joku voi unohtaa vaikka sun sivun auki lähtiessään tekemään jotain muuta.” No niin, tämä selvä ja ei ylpistytä turhaan. 15 minuuttia on tosi kunnioitettava aika, jos löytyy sellaisia, jotka ovat oikein lukeneet näitä niin pitkään, mutta niin se on 0-30 sekuntiakin. Hyvää syksyä kaikille kävijöille.
Veistos
metsäpolulla käveli vastaan
elämä
hiljaa
rauhallisesti
puut huojuivat
tuuli vihmoi
elämä käveli tyynesti ohitse
anteeksi pyytämättä
läpinäkyvissä vaatteissa
rinnat pyöreinä ja kiinteinä
kuin melonit sanoisi mies
täyteläiset tuumisi nainen kateellisena
mutta sitten se tapahtui
katse kiinnittyi vyötärölle
pulpahtaneeseen napaan
kiinteään ja kimmoisaan
kauniiseen vatsaan
iso ja elävä
ohut kangas verhona
veistoksellista uljautta
jäin ihailemaan parillista
Hetki ikuisuutta
hetki mahan päällä
katsot minua ja minä sinua
satutat minua
äärimmäisen kovaa
oksensin
ajattelin ettet synnyt ikinä
anteeksi en pysty tähän
sitten sinä tulit
lepäsit mahani päällä etsien rintaa
katselit miettien
taisit pyytää
rakasta minua
Joulua odotellessa
joulu on tulossa
silloin tarvitaan näkökulmaa
pitää ainakin sanoa, ettei osta mitään turhaa
toisaalta voi sanoa
että jouluna saa syödä
voi mennä kirkkoon kerran vuodessa
viedä hautakynttilät ongelmajätteeksi hautausmaalle
joku ne kerää
voi ostaa hajuvesipakkauksen
josta saaja ei oikeasti tykkää
toisaalta
joulumieli
voi tulla
isossa kaupassa
loppumattomassa jonossa
tai kun sulloo roskikseen sinne kuulumatonta tavaraa
ongelmajäteakku tönöttää yksinäisenä pakkasessa
joulusiivouksen voi tehdä joku muu
tai sinä itse
voi olla jouluaaton töissä
poliisin joulu on kokemus
onhan se kuitenkin uskomatonta
lapsen silmät
kun joulukuusi tuodaan sisään
ja lahjat ovat kuusen alla
tai kun onnistuu antamaan sen mitä pitää
kun onnistuu yllättämään
voi rehellisesti tunnustaa vihaavansa rosollia
ja heittää lanttulaatikon kuvaannollisesti seinään
siitä se alkaa
joulumieli
Höpsöilyä
Ainahan sanotaan:
ole oma itsesi,
persoonallinen,
löydä omaäänisyytesi.
Erotu massasta.
Ota kuitenkin muut huomioon.
Älä anna polkea itseäsi jalkoihin,
esitä mielipiteitäsi kiinnostavalla tavalla.
Älä masennu
Mikä on sun juttusi?
Ainutlaatuisuutesi.
Se pitää löytää,
oma tyyli.
Entä jos mä en koskaan löydä sitä?
Jos olenkin vaan ihan tavallinen,
keskinkertaisen hyvä joka asiassa.
En saa ultimaalisia ajatuksia.
en kiinnostu mistään erikoisesta
en tuo itseäni esiin enkä edes halua
Olen jopa huono välillä
Kaikkein huonoin
Vuorovaikutus ja rakkaus takkuaa
Ujostuttaa
Enkä jaksa kehittyä
Onko silloin mitään virkaa
globaalissa maailmassa?
Jossa etäisyydet ovat pieniä
kaveri on lähellä
vaikka sitä ei tunne.
Kysyy väsynyt puistohämähäkki kaveriltaan huonehämähäkiltä,
joka söi varastohämähäkin
vaikka oli sovittu että annetaan olla.
Niin kauan kun ampiaisvieras tulee
ja piehtaroi itsesäälissä yleisen ampiaisen kanssa.
Huonehämähäkki oli viisas ja neuvoi:
Keskity perusasioihin.
Tunne mitä tunnet,
Vaikeudet,
Ne tulevat aikanaan
ja onni,
sekin lentää kärpäsen lailla
Verkkoosi.
Silloin kun vähiten odotat
Katsele sateenkaarta auringonpaisteen läpi hetki,
mutta älä liian kauan.
Syö sitten ruokasi ja mene nukkumaan,
mutta anna varastohämähäkkien olla,
koska se on ystävän sopimus
Joka nyt pitää kunnes kiipeämme seittiä pitkin hämähäkkien taivaaseen.
Runo
pahuus ohella kaljatölkin
rakkaus meillä on sitä
kiven takana muurahaisia
veneessä aurinko porottaa
mahdotonta tulla luoksesi
jos et sitä halua
hämähäkit saavat mennä
roskat valua puroa pitkin
elämä
virtaa ohi
pysähtymättä
turhuus hakee muotoaan
renkaan vieressä maatuu
tupakansätkä
vesi loppui jo
tuulen mukana lähtevät sanat
odotan sinua
Kertoisitko, mistä on kysymys
pitkä rantaviiva
aallot pärskyvät
tuuli viuhuu kivikkoisen saaren takaa
kurki huutaa lentäessään
kallion kielekkeellä seisovan
poskea pitkin
noruu kyynel
äänet hän kuulee sisimmässään
eikä mikään mene läpi
kengät hiertävät auki kuluneen
varpaankynnen
eikä ole lupaa
tulla luokse
tunteilemaan
haastamaan
rohtuneita huulia
roikkuvia piirteitä
tähän sotaan
voittajat on haettava kaukaa
kirjoitusvirheessä voi olla koko elämä
on vain noustava tänään
käveltävä tilaan, joka on vihollisia täynnä
erillisiä ääniä
eikä mikään niistä
mene tajuntaan
hymyile kun muutkin hymyilevät
liiku kun muutkin liikkuvat
lähesty salavihkaa
sijoitu oikeaan kulmaan
hyväksy ulkopuolisuus
vivahteet jäävät kauas
ulottumattomiin
pelastaudu sähköpostilla ja puhelimella
erakoidu yksinäisyyteen
kirjoita paljon kirjeitä
mene ajoissa sivuun
joskus
anna silmiesi loistaa
puhu lämpimällä äänellä
Jää riittävästi sivuun
iltaisin se haipuu hiljalleen
luonto antaa omat kuulosuojaimet
ilman palautusoikeutta
sanoja
tekstiä
kirjoja voi maistaa
vaikka niitä ei voi kuulla
rantaviivalta palaa ehyt ruma prinsessa
onnellisena siitä että on toivoa
kiitos sinulle siitä
sanottiinhan
että hän kuuli aplodit kääntyessään yleisöön päin
Loppusanat: Tämä kertoo jostain, joka on tärkeää meille kaikille ja tämän puute ei näy ulos päin. Kantajansa se rampauttaa ja kun se omalle kohdalle osuu, on hyvin hiljaista. Kirjaimellisesti. Oluuk on siis ratkaisu “vitsikäs” ollakseni… Hovilukijani ei keksinyt heti, mistä tässä kerrotaan, joten siksi tarkennus.
Ei otsikkoa
hiljaa luoksesi palaan
katselen sinua
tähtien loisteessa
tuulimyllyn katveessa
yksinäisenä meren rannalla
äärettömyyksien kohdalla
jos sinä ymmärtäisit minua
ja sitä että rakastan
hyvin paljon sinua
ja kulkisin maailman ääriin kanssasi
mutta niin kuin lintu lentää etsimään ruokaa poikasilleen
niin mekin kaksi
eroamme illan tullen
muisto tulee uniin
ikkunasta voi nähdä yöeläimen
eikä tikapuita ole olemassakaan
todellisuutta
ei sinua ole kuin unelmissa
on vain kaupungin teennäiset valot
maaseudun synkkä pimeys
yksinäisen katulampun sammuessa
ja missä me olemme
sateenkaaren päässä
nuoruudessa ja keski-iässä
vanhuksena vanhainkodin vuodeosastolla
hyödyttömänä makaamassa
ja silti se voi tulla ovesta sisään
rakkaus
eikä se välitä kysyä lupaa
Ei otsikkoa
Valkoisessa lumessa seisoo omenapuu.
Keltaisessa keväässä ja kesässä kukkii jo valkoisenaan omenapuu.
Kesällä kehittyy hedelmäinen pörriäisten piirittämä omenapuu.
Syksyllä punertuu hedelmäinen omenapuu.
Hei taas omenainen omenapuu.
Ruskeana seisoo talvessa paljas omenapuu.
Kevään tullen herää omenapuu.
Kohta kukkii valkoisenaan omenakukkainen omenapuu.
Syksyn tullen kypsyy hiljalleen hedelmäinen omenapuu.
Valkoisessa lumessa lepää ruskea omenapuu.
Auto ajaa aavan meren rantaa
leikkuupuimuri letkeästi lepää renkaat kohti santaa
traktori möyrii ja mörisee
peräkärry huojuu ja natisee
renkaat on naapurilla lainassa
pilvet taivaalla kiemurtelee
sadepilvi putosi Villen päälle
Ja Ville kastui märäksi
Mutta ei sitä haitannut
Olihan sentään pyhäpuvun laittanut
Kun tuli traktoria katsomaan
Naapurin Masa toi renkaat
Ja mansikka-ampiainen sai syödä kokonaisen punaisen mansikan
Murrosikä ja äitiys (voiko parempaa otsikkoa olla, keksitään joskus)
helvetin kivaa olisi olla hyvä äiti
se täydellinen
joka rakastaa ja asettaa rajoja
olisi kiva olla parempi kuin oma äiti tai isä
välttää ne virheet
onhan se mahdollista
mutta aina tulee murrosikäinen, joka sanoo
vittu sä oot paska
älä kiroile on äidin vuorosana
mä vihaan sua sanoo hän
ja sun typeriä mielipiteitä
jotka ei ketään kiinnosta
koskaan
sä et tajuu
et osaa antaa olla
tulet esiin mielipiteinesi aina vain
kukaan ei tarvii sua
äläkä puhu uhrautumisesta
anna olla selittämättä
kukaan ei sitä pyydä
älä ainakaan mua syytä sanoo murrosikäinen
jos luulet, että sun tekosi merkkaa jotain
olet tyhmä
ajasta pahasti jäljessä
hanki oma elämä
ja pidä turpasi kiinni
ketään ei kiinnosta
paitsi sua ittees
sä haluut olla sä
merkityksellinen
koita tajuta, että rakastan sua
vaikka en koskaan sano sitä
ei murrosikäisen kuulu
mä ymmärrän, että just sä olet väärässä kaikessa
oot epäonnistunut ja pilannut kaiken
et osaa mitään
mikään sun juttusi ei kiinnosta
kaikki mitä olet oppinut on turhaa
mutta välitän kuitenkin
kyllä mä tajuan, että olet fossiili ja ajattelet olevasi tärkeä
että sun jutuissa on pohja
että sä tiedät
elämästä
just sen mikä munkin olisi hyvä
toivot mulle parempaa
ja luulet
että mä teen niin
kuten sä haluat
ei se niin mene
mutta mä näen, että sä rakastat
ja olet merkityksellinen
kummallisine ikivanhoine juttuinesi
sä haluat, että susta jää jotain, kun sä kuolet
perinteitä
kuule
kyllä mä rakastan sua
ja nyt meen koneelle
muista 2000-luku
1960-luvulla osattiin tehdä hyviä (parempia) Aku Ankkoja.
(sanoi 9v. poikani tämän aihepiirin asiantuntija)
sorvatar 