Vaikeaselkoista

Siintävä unelma

heijastaa rajapintasi olevaisen ja ulkopuolisen väliin.

 

Siintävä unelma

vaativan kelmeässä muodossa

tulee luoksesi silloin

kun lumi on jo hiljaa sulanut postilaatikon kohdalta

ja valo näkyy ikkunassa  himmeänä heijastuksena

tila on  armollista tyhjyyttä täynnä,

ajattomuuden harha kuljettaa sinua

ohitse mahdollisuuden.

 

Unelman rajaa se mikä sisälläsi on.

Mainokset

Joulun henki

Loppuunpalaneen kynttilän sammuneessa hehkussa

joulu on vihdoin käsin kosketeltava.

Otsikoton

Kun vain löydän oikeat sanat

suurien unelmien luomiseen

kaiken suloisen repimiseen.

Yhdentekevää,

miettisinkö  elämän tarkoitusta

miksi kaikki on niin kuin on.

Mitä voisi tehdä,

kirjoittaa tai puhua

ennen kuin on myöhäistä?

Heille, jotka vähiten ansaitsevat,

heille jotka eivät ymmärrä

tai eivät välitä,

heille, jotka haaskaavat aikaansa

etsiessään niitä,

jotka vannovat  keksityn etiketin perään

kulkevat puuteroiduissa peruukeissaan

liehuvissa helmoissaan

2000-luvun tiukassa korsetissa

joka on kuristanut kaiken sen miehisyyden,

jota naiselta ei voi vaatia

Varpaiden välistä kurkistaa näkymätön jalka,

joka olisi kasvanut täyteen  mittaansa kiinalaistytön jalassa

Lentäisinkö sanojeni voimalla hitaasti voimistuvin siiven iskuin

sinne missä sinä  odotat minua valonsäteenä keväässä?

Kiipeän vuoren huipulle  ja ajelehdin vuoristopuroa pitkin,

kaikki on biologiaa huutaa Darwinin haamu.

Villit piispat erotetaan kirkosta,

mutta sinä ja minä istumme nuotiolla  ihmettelemässä

tulen  loimua, ja sitä että olemme siinä

lähellä toisiamme ja turvassa

kaikelta pahuudelta ja hyvyydeltä

on vain me kaksi

ja voimallisesti heräävä, alati kasvava rakkaus.

Erakko

Rappusilla istui  hymytön mies
Pitkässä parrassaan
Mustissa vaatteissaan
Eikä niille näytetä pesukonetta
Sanoi  hymytön mies
Tukka oli kikkara ja tumma takaa
Päältä kalju joka kiilsi kilpaa auringon kanssa
Silmät pienet ja pistävät
Syvällä uurteisissa kasvoissa
Ilme oli synkkä ja piippu huulilla
Kuinkas muuten sanoi hymytön mies
Edessä aukeni pihapiiri
Nurmikko rehotti
Aitan katto pahasti kallellaan
Vieressä pieni tönö
Ja toinen
Vielä kolmaskin
Niitä rakensi hymytön mies
Eikä kukaan uskaltanut kysyä miksi
Piipusta tupruili harmaa savu
Vastaukseksi kysymyksille
Talo oli musta
Sisällä ei pidetty valoa
Välillä huuteli hymytön mies
Naapureille ja näkymättömille
Mutta lapsia hän piti hyvänä
Sinä olet kaikkein kaunein sanoi hän pikkutytölle
Olenko minäkin yhtä kaunis kysyi toinen
Totta kai
Hymyili hymytön mies
Jos olet kiltti ja kitket äidin kasvimaata saat koko levyn
Lupasi hetken hymyilevä mies
Sitten lapsi kasvoi isoksi
Eikä hymytön mies enää tervehtinyt

Tämä runo on tositapahtuma jossain määrin. “Tunsin” lapsena erakon, jonka talo oli tien vieressä. Ajelin pyörällä hänen talonsa ohi usein, kun kävin kaverillani, ja odottelin taksia lähellä kouluun mennessäni. Tämä erakkomies huuteli ja kiroili aina välillä aamuisin, aina hän pysäytti pienen pyöräilijän, jutteli sekä antoi karkkia. Keräsimme kaverini kanssa kukkiakin hänelle ja jotenkin ymmärsin lapsena, että kyseessä oli yksinäinen ihminen. Vain harvoin yritin ajaa pyörällä niin nopeasti ohi, ettei hän ehtinyt huutaa mitään, mieli kyllä teki usein, mutta sitten tuli huono omatunto. Hän saattoi todetakin, että mihinkäs sitä oli niin kiire, jos olin tällaiseen syyllistynyt. Muistelen, että kyläläiset suhtautuivat häneen aika hienosti, kaksi kodinhoitajaa kävi hänellä, sen verran arvaamattomana pidettiin. Minua vertailtiin pienenä siroon kaveriini, itse olin vähän pyöreä ja kyllä pieni  pullea tyttö oli salaa otettu, kun hieman pelottava setä kehui “kaikkein kauneimmaksi.” Joskus vietiin kukkia kaverin kanssa sedälle ja kyllä jännitettiin. Saatiin poikienkin silmissä kunnioitusta. Nykyaikana sanottakoon, että hän oli harmiton tapaus.  Ja tosiaan, kun kasvoin isoksi, hän ei enää tervehtinyt. Minä joskus yritin, mutta kaipa hän tiesi,  mitä aikuisuus on.

Otsikonta kauneutta

Silmät
Kauniit
Hohtavat
Säihkyvät
Loistavat
Tuliset
Tähdet
Utuilevat kuun lailla
Sammuvat pimeässä
Raskaiden luomien alle
Peilaavat sisintä
Maalataan
Väritetään
Rajataan
Suljetaan ja avataan
Etsi viisaus silmistäni
Minä näen saman
Katseessasi

Arkimusta

tänään jäi pyykit pesemättä

tuuli vihelsi ulkona

tiskikone hajosi

tänään vauva itki

sen äiti itki

tänään onni piilottelee verhon takan

pateettisuus kukkii runossa

tänään lapsi nukkuu

sen äiti hymyilee

itsetunto-ongelmat ovat muotia

 

arki on turhaa

ilman kadonneita sukkia

ilman banaanikärpäsiä

ilman sormenjälkiä ikkunassa

ilman ruotsalaista piilorasismia

ilman suomalaista sankaruutta

ilman huonoja lastenkirjoja

 

aika rakastaa omiaan

niin kuin osaa

huonosti

vajavaisesti

kofeiinihumalassa

rikkinäisissä sukkahousuissa

tänään on aika kaivaa nenää

puristaa räkäpalloksi

aikuiset eivät tee niin

salaa voi niistää verhoon

värjötellä tilapäisenä aamutakissa

jättää vihannekset syömättä

napin ompelematta

se on niin pateettista

arkinen totuus

Runo

punaviinihöyryissä on niin helppo kirjoittaa

peloista ja onnistumisista

siitä ettei kelpaa

tai siitä että rakastetaan

jätetyksi tulemisesta tai sen pelosta

musiikista jos sitä ymmärtää

puutarhanhoidosta

porkkanalaatikon tekemisestä, jos eli sitä aikaa

 

nyt voi  kirjoittaa tyhjyydestä

netissä roikkumisesta ja facebookista

yksilöllisistä rannekkeista

kun seuraa miljoonien muotia voi olla yksilöllinen

ja vanha herra nauraa rahaa kääriessään

 

ainahan on rakastettu

otettu lapsia syliin ja maalattu tauluja

katseltu aamuruskoa ja tähtiä

aina on pelätty

sotaa tai ukkosen jumalaa

aina on uhrattu

nyt voi kasvattaa  oikein pitkän tukan ja vaihtaa sukupuolta

voi antaa tukensa sinne missä tarvitaan

tai olla skeptinen

sanoutua irti vastuusta

juuttikassissa on muovipakkaus

vauva nauraa ilman hampaita

vähän isompi kyselee

hautajaisiin ei tarvitse mennä ainakaan tummassa puvussa

voi laittaa valkoistakin

sillä

enää ei saa pakottaa

mihinkään

 

tositeeveessä pitää käydä näyttämässä että on joku

vaikka oikeasti ei ole kukaan

filosofian tunnilla menee liikaa aikaa

 

joulukuusi seisoo keskellä valosaastetta

saasteen laji joka on vähiten vaarallisin

paitsi kirkontornin huuhkajalle

mutta se meneekin piiloon eikä välitä perhosten katoamisesta

jos puolisoa ei löydy se antaa olla

ensi vuonna sitten

ja jää kirkontorniin odottamaan hyvää myyrävuotta

vieläkin

vaikka tositeeveestä putosi paras

jolla oli kokemuksia

elämyshakuisuutta

joka oli oppinut paljon vuorovaikutuksesta

huuhkaja  silti vaan pesii

uudet perunat ja mansikat maistuvat hyvältä aina uudestaan

Veistos

metsäpolulla käveli vastaan

elämä

hiljaa

rauhallisesti

puut huojuivat

tuuli vihmoi

elämä käveli tyynesti ohitse

anteeksi pyytämättä

 

läpinäkyvissä vaatteissa

rinnat pyöreinä ja kiinteinä

kuin melonit sanoisi mies

täyteläiset tuumisi nainen kateellisena

mutta sitten se tapahtui

katse kiinnittyi vyötärölle

pulpahtaneeseen napaan

kiinteään ja kimmoisaan

kauniiseen vatsaan

iso ja elävä

ohut kangas verhona

veistoksellista uljautta

jäin ihailemaan parillista

 

 

 

 

Hetki ikuisuutta

hetki mahan päällä

katsot minua ja minä sinua

satutat minua

äärimmäisen kovaa

oksensin

ajattelin ettet synnyt ikinä

anteeksi en pysty tähän

sitten sinä tulit

lepäsit mahani päällä etsien rintaa

katselit miettien

taisit pyytää

rakasta minua

 

Joulua odotellessa

joulu on tulossa

silloin tarvitaan näkökulmaa

pitää ainakin sanoa, ettei osta mitään turhaa

toisaalta voi sanoa

että jouluna saa syödä

voi mennä kirkkoon kerran vuodessa

viedä hautakynttilät ongelmajätteeksi hautausmaalle

joku ne kerää

voi ostaa hajuvesipakkauksen

josta saaja ei oikeasti tykkää

toisaalta

joulumieli

voi tulla

isossa kaupassa

loppumattomassa jonossa

tai kun sulloo roskikseen sinne kuulumatonta tavaraa

ongelmajäteakku tönöttää yksinäisenä pakkasessa

joulusiivouksen voi tehdä joku muu

tai sinä itse

voi olla jouluaaton töissä

poliisin joulu on kokemus

onhan se kuitenkin uskomatonta

lapsen silmät

kun joulukuusi tuodaan sisään

ja lahjat ovat kuusen alla

tai kun onnistuu antamaan sen mitä pitää

kun onnistuu yllättämään

voi rehellisesti tunnustaa vihaavansa rosollia

ja heittää lanttulaatikon kuvaannollisesti seinään

siitä se alkaa

joulumieli