Kategoria: Runo

mitä minä kirjoittaisin rakkaudesta

sen ovat muut jo käsitelleet

kokeneet

sortuneet

kuka sitä tarvitsee

loppuuko se kesken kuin maito

keittimeen jää musta kahvi

kitkerää myrkkyä

lapsen itkua täytyy tyynnytellä

opettaa hänta rakastamaan

mitä minä kirjoittaisin rakkaudesta

niin kuin suuret taiteilijat

filosofit

runoilijat

suurperheelliset

sinkut

väsyneet kotiäidit ja ja uraisät

miehiään enemmän tienaavat naiset

runokilpailu kutsuu kaikki kirjoittamaan

suomalaisesta rakkaudesta

onko se erilaista

maistuuko mämmiltä vai Karjalalta

katkeruudelta hävityn sodan jälkeen

isänmaan rakkaudelta vai individualismilta

saako itseään jo rakastaa

pitääkö pari löytää

riittääkö, jos rakastaa kissaa

saako lapsia tehdä väestöräjähdykseen tai matkustaa haudan lepoon kuuhun

rakkaudesta omaan erinomaisuuteen

ei, en kirjoita rakkaudesta

en osaa

onnellinen minä olen

rakkaudesta

– 11. kesäkuu 2009

mun vauva kannattaa maailmanrauhaa

ei se halua helvetinkoneita

se haluaa päiväunia

hävittäjät pauhaa rattaiden yllä

pieni ihminen nukkuu

sen äiti hermoilee

kuulokkeet korvissa

ettei kuulu lintujen laulu

eikä Kiven orava säksätä

puolustusvoimat

kuka niitä ihailee

jyliseviä koneita

rauhan maassa

päivällä

on kuin sota syttyisi

kun ne rikkoo äänivallia

päivästä päivään

pieni Suomi opn vahva

pelätkää muut

poliitikot hyssyttää nato-puhetta

pieni vauva nukkuu

kannattaa maailmanrauhaa

ja sen äiti

– 11. kesäkuu 2009

sano ääneet, että rakastat

perääntyäksesi

kun ymmärrys pakottaa varomaan

kirjoita, laula ja soita

rakkaudesta

morsian leveässä mekossaan ja sulhanen frakissaan

lastenvalvojalla puhutaan hedelmöityksestä

kukaan ei usko ukkosen tulevan

talon kaatuvan rakennusvaiheessa

kun silmiin katsotaan ei se näy

tavallisuuden peikko

mustasukkaisuuden varjo

salaisuus on vaikea, kun sitä ei ole

länsimainen rakkaus

vaatii ja priorisoi

eikä kukaan lakkaa toivomasta

parisuhdekurssilla voi kuulla

kuuntele ja rakasta

sano se ääneen

ainakin niin että hän sen ymmärtää

kuuntele iskelmä tai lue runo

laihdutas ollaksesi kauniimpi, jos olet nainen

ole voimakas, jos olet mies

ole myös herkkä sukupuolesta riippumatta

kuuntele, kun ukkonen jylisee

runoile pikkulapsivaiheessa huonoja runoja

kukkakimpun sijasta perhepitsa oreganolla

sukat ja juorulehti

kirjoita, laula ja soita

rakkaudesta

ei se niin vaikeaa ole.

– 11. kesäkuu 2009

runoilija kirjoitti
Ei ole mitään sanottavaa
Elämä kiisi ohitse nopeammin kuin valo
Runokokoelma oli kirjoittamatta
Suuret tunteet tuntematta
Runous vaatii yhteyden kynään
Mihin helvetin kynään rähisi runoilija vihoissaan,
Niin ei sitäkään saa enää tehdä
Ei ole omaperäistä äksyillä
Tuiki elämyksellistä rehotusta vain
Mutta yhtä hyvin kun palovamma paranee
Lapsi imee nänniä
Elämisen tuska helpottaa
Välillä jokainen miettii
Muuten voi kävellä silmät kiinni ympärileikattujen naisten jonossa
Ehkä ne halusi sitä
Mutta edelleen, jos kristalliyötä ei voi kuunnella
Niin se kertoo jotain
Siitä että haluaa parempaa tai
Siitä että rakkautta voi pelätä niin paljon
Usko ihmiseen
Eihän se kannata
silloin kuin kun filosofian tunnilla on tungosta ja
Jokainen kirjoittaa runoja
Silloin on helppo ennustaa uutta alkua.

– 9. kesäkuu 2009

Pimeässä pudonnut korvakoru
Tummien pilvien kohotessa taivaalle
Lammen rannassa asuu erakko
Veneessä kaksi ihmistä toisilleen elämänsä lupaa
Erakko hymyilee salaa
Kerää päivänkakkaroita vatiin
Nuoruuden hurmalle
Kurjet huutavat varoittaen
Kevytmielisesti suhtautumasta
Rakkauteen
Silloin vuosisatoja sitten rakastuttiin
Jälkeläiset soutavat samaa rantaa tänään
Kaikki sanotaan ensimmäistä kertaa
Yhä on haurasta kahden ihmisen onni
Kurjet huutavat suolla
Edelleen varoittaen
Mutta toisensa löytäneenä
Ja siinä harmaassa mökissä
Asuu jo erakon haamu
Päivänkakkarat ovat säilyneet savessa
Tuuli puhaltaa lehtiä veteen
Ja lähtevät ne kaksi
Kaupunkiin
Mukanaan päivänkakkarakimppu
Jääköön kurjet huutamaan
Tulkaa takaisin, vaikka kukaan ei tule
Eihän sitä kukaan kaipaa
Mennyttä
Se on niin itsenäistä
Onni.

– 9. kesäkuu 2009

metsäpolulla käveli vastaan

elämä

hiljaa ja rauhallisesti

puut huojuivat

tuuli vihmoi

elämä käveli tyynesti ohitse

välittämättä mistään

anteeksi pyytämättä

läpinäkyvissä vaatteissa

rinnat pyöreinä ja kiinteinä

kuin melonit sanoisi mies

täyteläiset tuumisi nainen kateellisena

mutta sitten se tapahtui

katse kiinnittyi vyötärölle

pulpahtaneeseen napaan

kiinteään ja kimmoisaan

kauniiseen vatsaan

iso ja elävä

ohut kangas verhona

veistoksellista uljautta

jäin ihailemaan parillista

– 8. kesäkuu 2009

pahuus ohella kaljatölkin

rakkaus meillä on sitä

kiven takana muurahaisia

veneessä aurinko porottaa

mehdotonta tulla luoksesi

jos et sitä halua

hämähäkit saavat mennä

roskat valua puroa pitkin

elämä

virtaa ohi

pysähtymättä

turhuus hakee muotoaan

renkaan vieressä maatuu

tupakansätkä

vesi loppui jo

tuulen mukana lähtevät sanat

odotan sinua.

– 7. kesäkuu 2009

Kun poliisiauto tulee paikalle

Iina juoksee karkuuun

Ei ole mitään pelättävää

Iina tietää

Mutta juoksee silti huutaen

Mitä sinä pelkäät?

Kysyvät

Psykologi ja terapeutti.

Elämää vastasi Iina silmät ymmyrkäisinä.

Psykologi kirjoittaa monta sivua,

pelkää auktoriteettia.

Asiantuntijat nyökkäilevät,

kuinkas muuten.

Ota tikkari, olet alaikäinen

sanoo terapeutti

ja tule ensi viikolla leikkimään.

Käydään yhdessä poliisiasemalla,

silloin Iina muistaa,

aikuiset ovat hulluja

Eikö kukaan näe ja ymmärrä,

kuinka hän palavasti haluaa juosta poliisiautoja karkuun?

Koko lapsuuden,

ja kietoa narunpätkät tuhansille solmuille.

 

Häneltä menee kauhu ja leikki sekaisin,

sanoo viisas terapeutti, mutta antaa olla.

Mene lapsi ja lennä mielikuvituksen siivin,

lennä korkeammalle kuin kukaan

Älä tee mustetahratestiä vielä,

kuvittele mielessäsi pelottavia hulluja

ja että silta romahtaa allasi,

kuinka joku rakastuu sinuun ja

saat lapsia.

Olet hyvä aina

kirjoitat satoja kirjoja ja tulet rikkaaksi.

Poistat nälänhädän maailmasta.

Ja käsket kaikkien olla hyviä toisilleen

Iina, olet lapsi

Ole sitä kauan

– 6. kesäkuu 2009

Istun kivellä aaltojen kohistessa
Kaukana minusta
Jos kohina tuleekin minusta
Matkalaukku on jäänyt penkin alle
Eikä kukaan katso sisään
Parempi niin
Kohina voimistuu ja antaa tilaa
Tummanharmaille ajatuksille
Tuuli lohduttaa
Sigrid toivoi joskus, että aika pysähtyisi
Ja kaikki olisi hyvin
Ei ystäväni
Minä sanoin hänelle
Voihan se niin olla
Suuret silmät anoivat
Nyt on vain meri
Ja navakka tuuli
Kiven takana ui sorsanpoikanen
Missä sen emo on
Havahdun
Vaikeaselitteistä
Kotona on pinaattia kaapissa
Lasisirpaleita Sigridin kodissa
Se päätti lähteä
Älä mene kauas
Toivoin
Hän ei ole ainoa, joka lähtee rakkauden perään

– 6. kesäkuu 2009

Tiesitkö rakkaani, että viiniä voi juoda aamulla
Tiesitkö, että taiteilija on aina vaikea
Tiesitkö, tiesitkö
Miksi pyydät helppoa elämää
Miksi suret turhaan
Miksi tulit tänään luokseni
Ilmaisemaan itseäsi
Älä vaivaudu
Minä en ymmärrä edes itseäni
Saati sitten sinua
Jos lähellä olisi vuori
Neuvoisin sinua kiipeämään sen harjalle
Jos komerossani olisi fakiirin patja
Antaisin sen sinulle
Juottaisin vuohenmaitoa, jos minulla olisi
Olet täällä
Jätetään ovet auki ja kävellään
Läheiseen kirkkoon
Ja uskotaan toisiimme
Sitten teemme retken järven rantaan
Kunnes tulee syksy
Ja pimeän kalvakat illat
Kesän lämpö väreilee parvekkeelle unohtuneissa kalusteissa
Tuuli ujeltaa
Ja tummansinisen pilven läpi
Heijastuu kalvakka valo
Sytytämme takkatulen ja päätämme olla putoamatta
Ilman vettä
Joka ravitsee sinua ja minua
Eikä kukaan kysy mitään
Eikä täällä ole ketään
Joka vahingoittaisi meitä
Ryömimällä hämähäkinseitin läpi
Liskomaisesti
Puhumaan siitä, mitä kukaan ei halua kuulla
Ilmassa väreilee niin paljon sanoja
Että on helppoa
Jäädä pitkäksi aikaa
Kunnes lumi putoilee maahan
nuohooja kehottaa lähtemään
Takaisin kettujen luo
Kanin syömän omenapuun vieritse
Sinne takaisin
Jossa malja valuu yli
Ja jokainen syö puikoilla
Kiinalaista ruokaa
Eikä lopulla ole alkua
Mutta rakkaani viinipullo on korkkaamatta
Vain lasillinen ja ensi kesä odottaa taas makuna huulilla.

– 6. kesäkuu 2009